Koditonna lähtöä odotamma

Olemme kuluneen viikon ajan saaneet tutustua mustalaiseen mielenmaailmaan, kotia ja sosiaaliturvaa vailla. Empun päätös KELAlta ei ole edennyt mihinkään, mutta toivon mukaan opintotuki alkaa kuitenkin juoksemaan heti tammikuun alusta.

Maalliset siteet Suomeen repäistiin irti kuin laastari viikko sitten torstaina. Matka alkoi keskiviikkoiltana, kun Sampo hurautti vuokrapakulla Tampereelle. Aamukuudelta Emppu pomppasi vuodesohvalta ja aloitti villin viime hetken pakkaamisen, kun ei jännitykseltään kyennyt enää lainkaan nukkumaan. Tampereella apuna oli Kaisa, Rami, Sakke ja Annika, joten muutto sujui ripeästi ja tehokkaasti. Yhdeksältä oltiin heti TOASin avauduttua avaimia palauttamassa ja aamukahvit siemaistiin Toijalan ABC:llä. Tässä kohtaa kerrottakoon, että ei ole kuulemma sallittua ostaa ABC:n S-marketista leipiä ja syödä ne ABC-kahvilan puolella (vaikka kahvin onkin ostanut ABC-kahvilan puolelta). Kaikesta huolimatta henkilökunta oli joulumielellä ja lahjoitti meille lahjapaperiin käärityn Apsi-apinan viidakko-CD:n.

Otaniemen lounaspysäkillä seuraamme liittyi Otto, joka mainosti, ettei eiliset firman pikkujoulut olleet kerenneet vielä taittua krapulan puolelle. Ääriään myöten täynnä oleva paku tyhjennettiin Espoon perukoille mallikotikalusteiksi ja matkaa jatkettiin Tapiolaan. Kumpikin tyhjennettävä asunto sai muuttajilta kiitosta, kun pakkaukset oli suoritettu hyvin ja jopa varastokopit oli muistettu tyhjentää jo etukäteen. Tapiolassa 4. kerroksesta jalkaisin kantaminen meinasi viedä mehut urheasta muuttotiimistä, johon liittyi avuksi toki vielä Matias siskoineen. Illan hämärtyessä toinenkin lasti purettiin ja Sampo sekä Otto saivat toteuttaa itseään malliasunnon sisustamisessa. Kymmenessä tunnissa muutto oli suoritettu loppuun ja pakettiauto palautettiin Lauttasaareen meren rannalle. Tuulisen ja jäätävän vuorokauden aikana Rellu-parka oli jäätynyt sijoilleen meren rantaan ja vaati puolen tunnin sulattelun ennen liikkeellelähtöä. Muuttopalkkioksi tarjosimme itsellemme illallisen Thai&China ravintolassa Empun työpaikan naapurissa ja ai että oli maukasta! Kotiin päästiin kahdeksan jälkeen, nukahdus tuli ennen yhdeksää ja aamun "herätys seiskalta ja matkaan" muuttuikin herätykseksi ysiltä, kun nukuttiin pommiin. Joulun menoliikenne sujui tästäkin myöhästyksestä huolimatta todella sujuvasti meidän osaltamme ja pääsimme mummon patojen ääreen parahiksi lounasaikaan.

Jouluaattoaamuna saimme herätä valkoiseen jouluun, joka kuin ihmeen kaupalla pysyi luonamme pari vuorokautta. Pieni kateus meinasi hiipiä mieliin Itävaltaan soitellessa, koko Sampon perhe kun oli siellä puuterilumilla viettämässä omaa perinteistä jouluaan. Meidän päivät täyttyivät lasten kanssa pelaamisesta ja vuoroin äidin, mummon ja mummin herkkujen syöpöttelystä. Tapaninpäivänä vielä päiviteltiin etelä-Suomessa riehuvan myrskyn tuhoja, mutta seuraavana päivänä myrsky osuikin omalle kohdalle. Lähtöglögit jäivät kummin luona keittämättä sähkökatkon alkaessa juuri ovesta astuttuamme. Matkamme jatkui aavemaisen pimeän kylän kautta asemalle serkkujen luo. Esko-sedältä löytyi luovuutta ja niin glögi keittyi trangialla otsalampun valossa. Hiismäessä matkamme meinasi tyssätä tykkänään, kun puusavotta keskittyi keskelle maantietä. Kymmenisen kuusen ja koivun rungon metsurointitalkoot olivat meneillään ja matka jatkui pienen puikkelehtimisen jälkeen. Kotona valojen räpsyminen on ihan normaalia, mutta sama ilmiö oli huomattavasti jännittävämpi maantiellä, kun motarin valot räpsyivät tuulen heitellessä sähkölinjoja.

Jouluseikkailuista selvittiin, minkä kunniaksi jännitystä oli hyvä hakea leffateatterista Sherlock Holmesin seurasta. Leffa on hyvä, suosittelemme lämpimästi. Huomenna vielä vähän opiskellaan, sitten sanotaan viimeiset heipat, pakkaillaan tavarat ja valmistaudutaan perjantain lähtöön!

Lopuksi edustamamme yhtiö halua kiittää kaikkia tavalla tai toisella muutossa tukeneita ja avustaneita. Kodittomanaolo on huoletonta ja te olette sen mahdollistaneet!