Eilinen lento tuntui tuhottoman pitkältä, varsinkin kun Icelandair kitsasteli eikä tarjonnut kuin yhden keksin (ja sekin oli vain lomien kunniaksi). Matkatavarat saatiin todella nopeasti ja lentokenttäbussi Flybus toimi moitteettomasti. Kentältä sai ostaa automaatista luottokortilla lipun, joten rahanvaihtotiskeillekään ei tarvinnut jäädä jonottelemaan. Busseja tuli jatkuvalla syötöllä lentokenttärakennuksen eteen ja kuhina kävi matkatavaraluukulla. Eräs brittiherrasmies tuumasi: "not very organized".
Bussimatka Reykjavikiin kesti tunnin verran. Maa oli valkoisenaan lumesta ja ihmisten jouluvalot saivat maiseman näyttämään todella kotoisalta. BSÍn terminaalilla Sampo nosti seinästä käteistä ja vaihtoi sitä kahvilassa pienempään. Samaan aikaan minä bongasin kaupungin kartan ja selvitin bussin kämpille. Lunta tosiaan oli kiitettävästi ja jalkakäytäviä oli aurattu vähänlaiseen ja rämpiminen bussipysäkille oli jo itsessään melkoinen seikkailu, bussien pyyhkiessä ohi oikealta ja vasemmalta. Vartin verran jouduimme odottelemaan bussia ja minä pysäytin suotta kaksi väärän linjan autoa, kun seistä törötin kadun varressa, enkä suojaisen bussipysäkin sisällä. Eihän kukaan nyt vapaaehtoisesti seisoskele tuulen ja sateen armoilla. Paikallisbussissa kuski ja kanssamatkustajat olivat kovin ystävällisiä ja opastivat pysäkkien kanssa, vaikka autossa oli toimiva pysäkkinäyttö ja kuulutuskin.
Matkalla bussipysäkiltä kämpille eräs nainen pyysi Sampoa työntämään autoa ulos lumikinoksesta. Ei siinä auttanut muu kuin laskea rinkka selästä ja kantamukset käsistä loskaan ja lähteä auttamaan neitoa hädässä. Niin hytkähti Toyota liikkeelle ja me pääsimme jatkamaan matkaamme uuteen kotiin. Vuokraisäntä tuli päästämään meidät sisään penttariimme. Sääntöjen suhteen oli hyvin selvät sävelet: "if i don't like somebody, i kick him out". Talo on vielä hyvin hiljainen, kun 10 asunnosta vain me taidamme olla tällä hetkellä paikalla.
Asetuttuamme kodiksi lähdimme tutkimaan uutta kotikaupunkiamme. Keskusta on aivan kiven heiton päässä ja kaikki tarvittava hyvin lähellä. Menimme syömään ravintola 73:een, missä aloitti yhdeksän jälkeen soittamaan pieni livebändi. Joanína oli opiskelemassa Jenkeissä musiikkia ja piti nyt keikan kotikaupungissaan lomien kunniaksi. Sekä ruoka että musiikki olivat oikein mieleisiä, mutta loppuun asti ei voitu jäädä keikkaa kuuntelemaan, kun pelättiin ettei päästäisi enää kauppaan.
Kaupassa ostosten tekeminen oli sinänsä helppoa, koska aika monesta tuotteesta löytyi myös suomen kielinen nimi. Maitohyllyllä jouduttiin hyrskyttelemään aika kauan pakkauksia, että saataisiin selville, mikä on maitoa ja mikä jugurttia. Nyt testataankin siis, että syödäänkö aamumurot piimän vai kermaviilin kanssa. Illalla on odotettavissa vuoden vaihtuminen raivokkaiden ilotulitusten saattelemana. Kärsimättömimmät ovat aloittaneet pommittelun jo eilisiltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti