Uusi vuosi, uusi tukka, uusi koulu

Raketit jatkaa paukkumista kuudetta päivää ja ne yhdistettynä kaupungin yli laskeutuviin lentokoneisiin saavat välillä miettimään, asummeko rauhallisen ja idyllisen kaupungin sijaan kuitenkin lähi-idän kriisipesäkkeessä. Onneksi kirpeä pikkupakkanen ja jäiset kadut auttavat muistamaan todellisuuden. Asunto on kiva, mitä nyt netti välillä vähän pätkii. Lisäksi eilisiltana käytin kai irtolieden puhdistuksessa vähän liikaa vettä, kun liesi poltti loppuillan sulakkeet koko kämpästä. Yön yli asioita mietittyään liesi toimi tänään taas ihan normaalisti.

Tämä talvi on kuulemma yksi historian kylmimmistä ja runsaslumisimmista Reykjavikissa. Aurauskalustot olivat lomalla Uuden Vuoden yli ja sinä aikana kaikki jalkakäytävät, jotka eivät sula geotermisen lämmön avustuksella, muuttuivat tappavan liukkaaksi kumpareikoksi. Ydinkeskustan kävelykatujen alla kulkee lämminvesijohtoja, jotka pitävät kadut sulana tälläkin säällä. Ihastuttavaa, kun lämmöstä ei tarvitse pihistellä!

Kyseiset kävelykadut ovat tulleet kovin tutuiksi kuluneiden päivien aikana. Erityisesti aattoiltana kolusimme koko keskustan läpi yrittäen löytää edes yhden kuppilan, joka ottaisi meidät lämpimään suojaansa. Kaikki paikat olivat kiinni, eikä väkeä näkynyt missään. Lopulta meille selvisi, että kaikki kansa oli katselemassa televisiosta satiiria kuluneesta vuodesta. Yhdentoista jälkeen väki virtasi televisioiden ääreltä kaduille ja raivokas rakettien räjäyttely alkoi. Olimme lehdestä lukeneet, että isolla kirkolla olisi kovimmat meiningit, joten suuntasimme sinne. Paikallisilla oli mukanaan toinen toistaan näyttävämpiä räjähdelaatikoita ja tulitus saavutti kliimaksinsa puoliltaöin, kun tuntui siltä, että kohta putoaa taivas niskaan. Suomessa lainsäädäntö ei varmasti antaisi edes ammattiräjäyttäjän pitää hallussa sellaisia räjähdemääriä, mitä täällä kadunmiehet räjäyttelevät uuden vuoden ilonaan.

Uuden vuoden päivänä teimme pienen kirkkokierroksen tutustumalla läheiseen katoliseen kirkkoon ja kuuluisaan Hallgrímskirkjaan. Sodan arvet olivat surullisia kirkkomaalla. Maanantaina suuntasimme valtion rekisteröintibyroon hakemaan paikallista sosiaaliturvatunnusta. Meitä palvellut täti oli tosin hieman pihalla ja kehotti meitä poistumaan ilman tunnuksia. Muut vaihtarit ovat kuulemma saaneet omansa välittömästi odotellessa, mutta me odottelemme vieläkin omiamme postin mukana saapuvaksi. Ilman tunnuksia emme pääse mihinkään koulun verkkoihin tai esimerkiksi ilmoittautumaan kursseille.

Eilisaamuna ampaisin opaskirjassa suositeltuun kampaamoon parturoitavaksi. Lopputulos on oikein mainio ja maksoi 5300 ISK. Varmaan suomalaisetkin kampaajat voisivat ottaa vähemmän hintaa asiakkailtaan, jos hoitaisivat yhden pään puolessa tunnissa. Tämä jätti hyvin aikaa kävelyretkelle Seltjarnarnesin majakalle. Valitettavasti satuimme majakkasaarelle juuri nousuveden aikaan, joten emme päässeet itse saarelle. Reitti on kyllä niin nätti, että retken tekee mielellään uudelleenkin. Erityisesti pakkaspäivien auringonpaiste näyttää kauniilta lumisilla vuorenrinteillä, mistä todiste blogin taustakuvana!

Tänä aamuna koululla oli vaihtareille ensimmäinen Orientation meeting, joka kesti reilun tunnin verran ja jätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Teknillinen koulu ei järjestä omaa erillistä tutustumistilaisuutta, joten omien opintojen selvittäminen on omalla vastuulla. Todellinen koulunkäynti alkanee maanantaina. Siihen asti pitäisi vielä keksiä oma-aloitteisesti jotain puuhailtavaa. Omat rajoitteensa asettaa kylmä sää ja lumiset maastot, mutta katsotaan mihin löydetään!