Maanantai-illan IKEA-seikkailu

Reykjavikissa bussia odotellessa 

Muhkuraisilla tyynyillä nukkuminen sai viimein tulla päätökseensä. Koululla iltapäiväkahveja siemaillessamme saimme oivan aatoksen lähteä ihmettelemään ruotsalaisten lahjaa maailmalle. Hanne lähti reissuun seuraksi, vaikkei erityisiä tarpeita omannutkaan. Taitaa tyttö tarvita tekemistä nyt kun mies lähti takaisin Norjaan kuharruskuukauden jälkeen.

Matka IKEAan taittuu näppärästi bussilla yhdellä vaihdolla. Valitettavasti bussivuorot eivät sattuneet aivan yksiin, ja jouduimme palloilemaan puolisen tuntia Hafnarfjörðurissa ostoskeskuksessa. IKEA kökötti teollisuusalueen perällä keskellä röpeliäistä laavakenttää. Hintataso oli ehkä hieman korkeampi kuin Suomessa, mutta tämä vain hillitsi sopivasti, ettei mukaan tarttunut mitään ylimääräistä suunniteltujen tyynyjen ja naulakon lisäksi.

Plan B ja lihapullat

Onnistuneen shoppailun päätteeksi suunnittelimme ottavamme koti-ikävää lievittävät IKEA-lihapullat. Ennen tätä menin kuitenkin varmistamaan infotiskin tädiltä, monelta viimeinen bussi Reykjavikiin lähtee. Täti ystävällisesti kertoi, että klo 19. Kelloni näytti 19:16.

Me tietysti kuvittelimme skandinaavisella logiikallamme, että viimeinen bussi lähtisi silloin kun tavaratalokin sulkeutuu, eli kahdeksalta. Herkutteluista ei kuitenkaan sovi tinkiä! Nousimme ravintolaan pitämään neuvonpitoa. Onneksi nykyaikaisilla älypuhelimella selviää bussireitit vaikka Reykjavikiin. Reittiopas ehdotti bussipysäkkiä linnuntietä 1,3 km päähän läpi tiettömän solan. Ulkona oli pilkkopimeää. Ostoskeskuksen parkkipaikka tyhjeni vähitellen katumaastureista ja Nissaneista. Olimme yksin.

Onnelliset pysäkin löytäjät

Onneksi ei satanut. Suuntasimme askeleemme kohti isoa tietä, jonka oletimme olevan oikea suunta. Totesimme, että jos matka sattumalta venyisi, olisi meillä onneksi tyynyt, viltti ja paljon lämpökynttilöitä turvanamme. Sola näytti laidalta katsottuna vieläkin synkemmältä ja läpipääsemättömämmältä kuin kartasta olisi arvannutkaan. Mutta mitä. Kulkiko solan poikki sittenkin valaistu kävelytie!? Polku ei ehkä ollut kaikista suorin ja valoisin, mutta toisaalta kulku avaruusmaisen laavakentän läpi täysikuun mollottaessa taivaalla oli aika jännittävä! Polku toi suoraan bussipysäkille, ja bussi saapui 3 minuutin odotuksen jälkeen ja tällä kertaa vaihtoyhteyskin toimi minuutilleen. 

Naulakko!

Olimme yhdeksältä jo onnellisesti kotona asentamassa uutta naulakkoa paikalleen. Nukuin parhaat yöunet hetkeen, johtuiko sitten uusista tyynyistä vai röykkiöttömästä asunnosta!