Eilinen lento tuntui tuhottoman pitkältä, varsinkin kun Icelandair kitsasteli eikä tarjonnut kuin yhden keksin (ja sekin oli vain lomien kunniaksi). Matkatavarat saatiin todella nopeasti ja lentokenttäbussi Flybus toimi moitteettomasti. Kentältä sai ostaa automaatista luottokortilla lipun, joten rahanvaihtotiskeillekään ei tarvinnut jäädä jonottelemaan. Busseja tuli jatkuvalla syötöllä lentokenttärakennuksen eteen ja kuhina kävi matkatavaraluukulla. Eräs brittiherrasmies tuumasi: "not very organized".
Bussimatka Reykjavikiin kesti tunnin verran. Maa oli valkoisenaan lumesta ja ihmisten jouluvalot saivat maiseman näyttämään todella kotoisalta. BSÍn terminaalilla Sampo nosti seinästä käteistä ja vaihtoi sitä kahvilassa pienempään. Samaan aikaan minä bongasin kaupungin kartan ja selvitin bussin kämpille. Lunta tosiaan oli kiitettävästi ja jalkakäytäviä oli aurattu vähänlaiseen ja rämpiminen bussipysäkille oli jo itsessään melkoinen seikkailu, bussien pyyhkiessä ohi oikealta ja vasemmalta. Vartin verran jouduimme odottelemaan bussia ja minä pysäytin suotta kaksi väärän linjan autoa, kun seistä törötin kadun varressa, enkä suojaisen bussipysäkin sisällä. Eihän kukaan nyt vapaaehtoisesti seisoskele tuulen ja sateen armoilla. Paikallisbussissa kuski ja kanssamatkustajat olivat kovin ystävällisiä ja opastivat pysäkkien kanssa, vaikka autossa oli toimiva pysäkkinäyttö ja kuulutuskin.
Matkalla bussipysäkiltä kämpille eräs nainen pyysi Sampoa työntämään autoa ulos lumikinoksesta. Ei siinä auttanut muu kuin laskea rinkka selästä ja kantamukset käsistä loskaan ja lähteä auttamaan neitoa hädässä. Niin hytkähti Toyota liikkeelle ja me pääsimme jatkamaan matkaamme uuteen kotiin. Vuokraisäntä tuli päästämään meidät sisään penttariimme. Sääntöjen suhteen oli hyvin selvät sävelet: "if i don't like somebody, i kick him out". Talo on vielä hyvin hiljainen, kun 10 asunnosta vain me taidamme olla tällä hetkellä paikalla.
Asetuttuamme kodiksi lähdimme tutkimaan uutta kotikaupunkiamme. Keskusta on aivan kiven heiton päässä ja kaikki tarvittava hyvin lähellä. Menimme syömään ravintola 73:een, missä aloitti yhdeksän jälkeen soittamaan pieni livebändi. Joanína oli opiskelemassa Jenkeissä musiikkia ja piti nyt keikan kotikaupungissaan lomien kunniaksi. Sekä ruoka että musiikki olivat oikein mieleisiä, mutta loppuun asti ei voitu jäädä keikkaa kuuntelemaan, kun pelättiin ettei päästäisi enää kauppaan.
Kaupassa ostosten tekeminen oli sinänsä helppoa, koska aika monesta tuotteesta löytyi myös suomen kielinen nimi. Maitohyllyllä jouduttiin hyrskyttelemään aika kauan pakkauksia, että saataisiin selville, mikä on maitoa ja mikä jugurttia. Nyt testataankin siis, että syödäänkö aamumurot piimän vai kermaviilin kanssa. Illalla on odotettavissa vuoden vaihtuminen raivokkaiden ilotulitusten saattelemana. Kärsimättömimmät ovat aloittaneet pommittelun jo eilisiltana.
lauantai 31. joulukuuta 2011
keskiviikko 28. joulukuuta 2011
Koditonna lähtöä odotamma
Olemme kuluneen viikon ajan saaneet tutustua mustalaiseen mielenmaailmaan, kotia ja sosiaaliturvaa vailla. Empun päätös KELAlta ei ole edennyt mihinkään, mutta toivon mukaan opintotuki alkaa kuitenkin juoksemaan heti tammikuun alusta.
Maalliset siteet Suomeen repäistiin irti kuin laastari viikko sitten torstaina. Matka alkoi keskiviikkoiltana, kun Sampo hurautti vuokrapakulla Tampereelle. Aamukuudelta Emppu pomppasi vuodesohvalta ja aloitti villin viime hetken pakkaamisen, kun ei jännitykseltään kyennyt enää lainkaan nukkumaan. Tampereella apuna oli Kaisa, Rami, Sakke ja Annika, joten muutto sujui ripeästi ja tehokkaasti. Yhdeksältä oltiin heti TOASin avauduttua avaimia palauttamassa ja aamukahvit siemaistiin Toijalan ABC:llä. Tässä kohtaa kerrottakoon, että ei ole kuulemma sallittua ostaa ABC:n S-marketista leipiä ja syödä ne ABC-kahvilan puolella (vaikka kahvin onkin ostanut ABC-kahvilan puolelta). Kaikesta huolimatta henkilökunta oli joulumielellä ja lahjoitti meille lahjapaperiin käärityn Apsi-apinan viidakko-CD:n.
Otaniemen lounaspysäkillä seuraamme liittyi Otto, joka mainosti, ettei eiliset firman pikkujoulut olleet kerenneet vielä taittua krapulan puolelle. Ääriään myöten täynnä oleva paku tyhjennettiin Espoon perukoille mallikotikalusteiksi ja matkaa jatkettiin Tapiolaan. Kumpikin tyhjennettävä asunto sai muuttajilta kiitosta, kun pakkaukset oli suoritettu hyvin ja jopa varastokopit oli muistettu tyhjentää jo etukäteen. Tapiolassa 4. kerroksesta jalkaisin kantaminen meinasi viedä mehut urheasta muuttotiimistä, johon liittyi avuksi toki vielä Matias siskoineen. Illan hämärtyessä toinenkin lasti purettiin ja Sampo sekä Otto saivat toteuttaa itseään malliasunnon sisustamisessa. Kymmenessä tunnissa muutto oli suoritettu loppuun ja pakettiauto palautettiin Lauttasaareen meren rannalle. Tuulisen ja jäätävän vuorokauden aikana Rellu-parka oli jäätynyt sijoilleen meren rantaan ja vaati puolen tunnin sulattelun ennen liikkeellelähtöä. Muuttopalkkioksi tarjosimme itsellemme illallisen Thai&China ravintolassa Empun työpaikan naapurissa ja ai että oli maukasta! Kotiin päästiin kahdeksan jälkeen, nukahdus tuli ennen yhdeksää ja aamun "herätys seiskalta ja matkaan" muuttuikin herätykseksi ysiltä, kun nukuttiin pommiin. Joulun menoliikenne sujui tästäkin myöhästyksestä huolimatta todella sujuvasti meidän osaltamme ja pääsimme mummon patojen ääreen parahiksi lounasaikaan.
Jouluaattoaamuna saimme herätä valkoiseen jouluun, joka kuin ihmeen kaupalla pysyi luonamme pari vuorokautta. Pieni kateus meinasi hiipiä mieliin Itävaltaan soitellessa, koko Sampon perhe kun oli siellä puuterilumilla viettämässä omaa perinteistä jouluaan. Meidän päivät täyttyivät lasten kanssa pelaamisesta ja vuoroin äidin, mummon ja mummin herkkujen syöpöttelystä. Tapaninpäivänä vielä päiviteltiin etelä-Suomessa riehuvan myrskyn tuhoja, mutta seuraavana päivänä myrsky osuikin omalle kohdalle. Lähtöglögit jäivät kummin luona keittämättä sähkökatkon alkaessa juuri ovesta astuttuamme. Matkamme jatkui aavemaisen pimeän kylän kautta asemalle serkkujen luo. Esko-sedältä löytyi luovuutta ja niin glögi keittyi trangialla otsalampun valossa. Hiismäessä matkamme meinasi tyssätä tykkänään, kun puusavotta keskittyi keskelle maantietä. Kymmenisen kuusen ja koivun rungon metsurointitalkoot olivat meneillään ja matka jatkui pienen puikkelehtimisen jälkeen. Kotona valojen räpsyminen on ihan normaalia, mutta sama ilmiö oli huomattavasti jännittävämpi maantiellä, kun motarin valot räpsyivät tuulen heitellessä sähkölinjoja.
Jouluseikkailuista selvittiin, minkä kunniaksi jännitystä oli hyvä hakea leffateatterista Sherlock Holmesin seurasta. Leffa on hyvä, suosittelemme lämpimästi. Huomenna vielä vähän opiskellaan, sitten sanotaan viimeiset heipat, pakkaillaan tavarat ja valmistaudutaan perjantain lähtöön!
Lopuksi edustamamme yhtiö halua kiittää kaikkia tavalla tai toisella muutossa tukeneita ja avustaneita. Kodittomanaolo on huoletonta ja te olette sen mahdollistaneet!
Maalliset siteet Suomeen repäistiin irti kuin laastari viikko sitten torstaina. Matka alkoi keskiviikkoiltana, kun Sampo hurautti vuokrapakulla Tampereelle. Aamukuudelta Emppu pomppasi vuodesohvalta ja aloitti villin viime hetken pakkaamisen, kun ei jännitykseltään kyennyt enää lainkaan nukkumaan. Tampereella apuna oli Kaisa, Rami, Sakke ja Annika, joten muutto sujui ripeästi ja tehokkaasti. Yhdeksältä oltiin heti TOASin avauduttua avaimia palauttamassa ja aamukahvit siemaistiin Toijalan ABC:llä. Tässä kohtaa kerrottakoon, että ei ole kuulemma sallittua ostaa ABC:n S-marketista leipiä ja syödä ne ABC-kahvilan puolella (vaikka kahvin onkin ostanut ABC-kahvilan puolelta). Kaikesta huolimatta henkilökunta oli joulumielellä ja lahjoitti meille lahjapaperiin käärityn Apsi-apinan viidakko-CD:n.
Otaniemen lounaspysäkillä seuraamme liittyi Otto, joka mainosti, ettei eiliset firman pikkujoulut olleet kerenneet vielä taittua krapulan puolelle. Ääriään myöten täynnä oleva paku tyhjennettiin Espoon perukoille mallikotikalusteiksi ja matkaa jatkettiin Tapiolaan. Kumpikin tyhjennettävä asunto sai muuttajilta kiitosta, kun pakkaukset oli suoritettu hyvin ja jopa varastokopit oli muistettu tyhjentää jo etukäteen. Tapiolassa 4. kerroksesta jalkaisin kantaminen meinasi viedä mehut urheasta muuttotiimistä, johon liittyi avuksi toki vielä Matias siskoineen. Illan hämärtyessä toinenkin lasti purettiin ja Sampo sekä Otto saivat toteuttaa itseään malliasunnon sisustamisessa. Kymmenessä tunnissa muutto oli suoritettu loppuun ja pakettiauto palautettiin Lauttasaareen meren rannalle. Tuulisen ja jäätävän vuorokauden aikana Rellu-parka oli jäätynyt sijoilleen meren rantaan ja vaati puolen tunnin sulattelun ennen liikkeellelähtöä. Muuttopalkkioksi tarjosimme itsellemme illallisen Thai&China ravintolassa Empun työpaikan naapurissa ja ai että oli maukasta! Kotiin päästiin kahdeksan jälkeen, nukahdus tuli ennen yhdeksää ja aamun "herätys seiskalta ja matkaan" muuttuikin herätykseksi ysiltä, kun nukuttiin pommiin. Joulun menoliikenne sujui tästäkin myöhästyksestä huolimatta todella sujuvasti meidän osaltamme ja pääsimme mummon patojen ääreen parahiksi lounasaikaan.
Jouluaattoaamuna saimme herätä valkoiseen jouluun, joka kuin ihmeen kaupalla pysyi luonamme pari vuorokautta. Pieni kateus meinasi hiipiä mieliin Itävaltaan soitellessa, koko Sampon perhe kun oli siellä puuterilumilla viettämässä omaa perinteistä jouluaan. Meidän päivät täyttyivät lasten kanssa pelaamisesta ja vuoroin äidin, mummon ja mummin herkkujen syöpöttelystä. Tapaninpäivänä vielä päiviteltiin etelä-Suomessa riehuvan myrskyn tuhoja, mutta seuraavana päivänä myrsky osuikin omalle kohdalle. Lähtöglögit jäivät kummin luona keittämättä sähkökatkon alkaessa juuri ovesta astuttuamme. Matkamme jatkui aavemaisen pimeän kylän kautta asemalle serkkujen luo. Esko-sedältä löytyi luovuutta ja niin glögi keittyi trangialla otsalampun valossa. Hiismäessä matkamme meinasi tyssätä tykkänään, kun puusavotta keskittyi keskelle maantietä. Kymmenisen kuusen ja koivun rungon metsurointitalkoot olivat meneillään ja matka jatkui pienen puikkelehtimisen jälkeen. Kotona valojen räpsyminen on ihan normaalia, mutta sama ilmiö oli huomattavasti jännittävämpi maantiellä, kun motarin valot räpsyivät tuulen heitellessä sähkölinjoja.
Jouluseikkailuista selvittiin, minkä kunniaksi jännitystä oli hyvä hakea leffateatterista Sherlock Holmesin seurasta. Leffa on hyvä, suosittelemme lämpimästi. Huomenna vielä vähän opiskellaan, sitten sanotaan viimeiset heipat, pakkaillaan tavarat ja valmistaudutaan perjantain lähtöön!
Lopuksi edustamamme yhtiö halua kiittää kaikkia tavalla tai toisella muutossa tukeneita ja avustaneita. Kodittomanaolo on huoletonta ja te olette sen mahdollistaneet!
lauantai 17. joulukuuta 2011
Lähtöön alle 2 viikkoa
Tähän mennessä tapahtunutta:
Empun pitkä lista tekemättömistä asioista alkaa olla yliviivattu ja jäljellä on enää "Palauta avaimet". Ihastuttava wäinölän yksiö on tarkoitus hylätä pysyvästi ensi torstaina ja tavarat siirtyvät Espoon perukoille esittelytaloon kalusteiksi. Sama kohtalo koittaa myös Sampon Tapiolan yksiölle ja väliaikaiseksi majapaikaksi jää Köylijärvien Lauttasaaren residenssi. Ennen muuttoa tavaraa on raakattu rankalla kädellä roskiksen puolelle, mutta baarikaappiin kertyneille pulloille keksittiin parempi käyttötarkoitus eilisissä läksiäisissä. Tuloksena ainakin vähemmän kannettavaa muutossa!
Sampon perhe hyvästeltiin jo viikko sitten Helsingissä esijoulua viettämällä. Jouluksi suunnataan Rantasalmelle jättämään jäähyväiset Empun suvulle. Mutta vielä sitä ennen: kahden asunnon muutto ja muuttosiivous. Lähtöä odotetaan jännittyneenä, varsinkin kun Empulle ei ole vielä myönnetty KELAsta oikeutta Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla oleskelun ajaksi...
- Tammikuu: Emppu hakee vaihtoon Reykjavikiin University of Icelandiin.
- Helmikuu: Emppu hyväksytään TTY:n hakijaksi ja yllättäen myös Sampo hakee vaihtoon Aallosta samaan yliopistoon.
- Maaliskuu: Sampo hyväksytään Aallon hakijaksi.
- Lokakuu: Hakupaperit Reykjavikiin lähetettiin. Hankittiin asunto ja lennot varmuuden vuoksi ennen Intian matkaa.
- Marraskuu: Luettiin Goalla sähköpostista, että saatiin kumpikin vaihtopaikka! Kotiinpäästyä irtisanottiin asunnot.
- Joulukuu: Viimeiset tentit, opintotukien ja stipendien hakeminen, läksiäiset, paljon paperisotaa Kelan, vakuutusyhtiöiden ja teleoperaattoreiden kanssa... Lento lähtee pe 30.12. klo 14:40 Helsinki-Vantaalta suoraan kohti Reykjavikia. Uusi vuosi 2012 vietetään Islannissa osoitteessa Ranargata 8, 101 Reykjavik.
Empun pitkä lista tekemättömistä asioista alkaa olla yliviivattu ja jäljellä on enää "Palauta avaimet". Ihastuttava wäinölän yksiö on tarkoitus hylätä pysyvästi ensi torstaina ja tavarat siirtyvät Espoon perukoille esittelytaloon kalusteiksi. Sama kohtalo koittaa myös Sampon Tapiolan yksiölle ja väliaikaiseksi majapaikaksi jää Köylijärvien Lauttasaaren residenssi. Ennen muuttoa tavaraa on raakattu rankalla kädellä roskiksen puolelle, mutta baarikaappiin kertyneille pulloille keksittiin parempi käyttötarkoitus eilisissä läksiäisissä. Tuloksena ainakin vähemmän kannettavaa muutossa!
Sampon perhe hyvästeltiin jo viikko sitten Helsingissä esijoulua viettämällä. Jouluksi suunnataan Rantasalmelle jättämään jäähyväiset Empun suvulle. Mutta vielä sitä ennen: kahden asunnon muutto ja muuttosiivous. Lähtöä odotetaan jännittyneenä, varsinkin kun Empulle ei ole vielä myönnetty KELAsta oikeutta Suomen sosiaaliturvaan ulkomailla oleskelun ajaksi...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)