Aurinkoinen miniloma Reykjavikissa

Puolen vuoden liikkumattomuuden oli tultava tiensä päähän! Vuokrasimme edullisen pikkuauton uskollisesta Budgetista perjantaiksi ja lauantaiksi. Vaikka tälle viikolle suunnitellut ulkomaanmatkahaaveet saivat unohtua, ei sen tarvinnut tarkoittaa ettei lomailla voisi!

Suuntasimme perjantaina Sampon kanssa ensimmäistä kertaa kahden reissuun. Ajelimme lahden toiselle puolelle, Esja-vuoren juurelle. Esja on se 914 metrinen kaunistus, joka komeilee useissa meidänkin valokuvissa, jotka on otettu Reykjavikista. Vuorelle nousee useita vaellusreittejä, mutta me valitsimme näistä helpoimman, 3 kilometrisen. Sports Tracker tiesi kertoa, että vaellusmatkaa tuli yhteensä 9 km 4 tunnissa. Matkan viimeinen osuus meni enemmänkin jo vuorikiipeilyn puolelle, kun nousu tuntui sujuvan paremmin nelivedolla. Mutta Þverfellshorn-huipulla, 835 m, matkan haasteet palkittiin, kun 124 km päässä kaakossa heijasteli valkoiset Eyjafjallajökull ja Myrdalsjökull! Näköala oli muutenkin upea valkohuippuisten vuorten ja vihreäruskeiden kukkuloiden piirittäessä kotikaupunkiamme. Päivä oli myös käsittämättömän tuuleton, joten aivan huipun tuntumassa pystyi viettämään aurinkoisen evästuokionkin.

Alastulo olikin sitten hieman kivuliaampaa kuin nousu. Paluumatkalla Reykjavikiin pysähdyttiin North 66:n outlettiin. Matkaan tarttui villapaita, jota olin haikaillut jo pitemmän aikaa, mutta nyt väri ja hinta osuivat kohdalleen. Vaelluksen uuvuttamia jäseniä liotettiin loppupäivä Reykjavikin suurimmassa uimalassa, Laugardalslaugissa. Moni muukin oli tykännyt tulla perjantaiuinnille, sillä parkkis oli viimeistä sijaa myöten täynnä ja pukuhuoneesta ei meinannut vapaata koppia löytää. Uimala-alue oli onneksi kuitenkin sen verran suuri, että sekaan mahtui ihan mukavasti. Testattiin myös vesiliukumäki! Heittur potturissa istuskellessa oli hieman vaivaannuttavaa kuunnella suomalaisrouvan laihdutuskuvioista ja rintojen pienenemisestä. Ilmeisesti sitä voi jutella kaikenlaisista asioista, kun olettaa ettei kukaan ympärillä puhu samaa kieltä...

Lauantai aloitettiin kevyellä shoppailukierroksella kauppakeskus Kringlanissa Anjan ja Hannen kanssa. Minulle tarttui mukaan pikkukengät, jotta keväisessä Reykjavikissa on kevyempi tallustella. Tehokkaan shoppailurupeaman jälkeen suuntasimme etelään, Hveragerðiin ja kuumalle joelle. Vaelsimme saman reitin kuin Annan ja Sampsankin kanssa, mutta tällä kertaa olimme varanneet uikkarit matkaan mukaan. Vesistöylitykset vaativat uhrikseen ainakin yhden läpi kastuneen kengän. Reykjadalurin kuumasta joesta löytyi joka mutkasta jokin joukko pulikoimasta, mutta mekin löysimme oikein sopivan mutkan itsellemme. Hauskin kohta on ehkä se, missä todella kylmä vuoristopuro laskee kuumaan jokeen. Risteyskohdassa lillutellessa selkää kutittelevat vuoroin kylmät ja vuoroin lämpimät virtaukset. Olo on todella absurdi, kun ympärillä nousevat vielä lumihuippuiset vuoret ja alla virtaa sopivan kylpylämmin joki ja nenässä tuoksuu multaiset joentöyräät. Paikoitellen uomaa on muokattu kasaamalla kiviä erilaisiksi esteiksi ja näin itselleen voi löytää myös täydellisen luonnon kuuman hierovan suihkun.

    

Minilomamme viimeisteli sunnuntaiaamun brunssi Hotel Hiltonin VOX ravintolassa. Tämä taitaa olla kaupungin ainoa paikka, missä tarjoillaan buffet-tyyppinen brunssi ja valinnanvaraa kyllä riitti! Kohokohta oli ehkä lihamestari, joka leikkeli täydellisiä viipaleita lammasta salaattien ja munien seuraksi. Ja jälkiruokapöydästä ehkä riittää, kun mainitsee pöydän päässä komeilevan valkosuklaafonduen. 4 kilometrin kävelymatka kotiin oli ihan omiaan täpötäyden vatsan vajutteluun.

Seuraavaksi koittaakin joko viikon blogihiljaisuus, kun luemme niin ahkerasti tentteihin tai vaihtoehtoisesti blogipostausryntäys, kun tenttiinluku ei kiinnosta... joka tapauksessa alamme henkisesti valmistautua Paulan ja Penan Islanninvalloitukseen!

    

 

Kesän ensimmäinen päivä

Islannissa vuodenajat tuntuvat etenevän täysin omassa tahdissaan, joten kesän ensimmäinen päivä, First Day of Summer, on huhtikuun puolessa välissä! Tänään on siis kansallinen vapaapäivä ja erityisesti lapsille annetaan lahjoja ja tarjotaan erilaista aktiviteettia. Me aloitimme aamun paikallisen urheiluseuran tarjoamilla ilmaisilla vohveleilla ja ilmaisella sisäänkäynnillä uima-altaalle. Olo on todella absurdi, kun taivaalla mollottelee kirkkaista kirkkain auringonpaiste, ympärillä lilluu täydellisen lämmin vesi, mutta korvat paleltuvat viileässä ulkoilmassa. Paikallisia 7 asteen lämpötila ei kuitenkaan vaikuta haittaavan: lepotuolit ovat uima-altaalla kysyttyä tavaraa. Uima-altaalle tullaan oikeasti ottamaan aurinkoa ja hakemaan rusketusta. Sitähän mekin vähän yritettiin lastenaltaassa loikoillessa. Ikävä tulla Suomeen ihan kalkkilaivan kapteenina ja polttaa itsensä välittömästi raa'assa suomalaisessa kesäkuun auringossa.

Porukoiden lähdettyä lähes kaksi viikkoa sitten alkoi kestoauringonpaiste. Lämpimimmillään elohopea on kuitenkin noussut vain 10 asteen tienoille. Kevään tulo tapahtuu täällä todella varovaisesti, aivan kuin lehdet eivät uskaltaisi tulla esiin lainkaan. Suomessa kevät iskee aina sellaisella rytinällä, ettei puissa oikeastaan ennätä nähdä silmuja, mutta täällä silmujen ja pienten lehdenalkujen aika on jatkunut jo kolmatta viikkoa. Näyttää siltä kuin lehtien kasvattaminen olisi todella suuri voimain ponnistus islantilaisille puille.

Tänään rohkaistuimme kokeilemaan islantilaista terassielämää ensimmäistä kertaa. Monissa kahviloissa ja ravintoloissa terassikalusteet kaivettiin kadulle välittömästi kun aurinko alkoi paistaa, mutta tänään oli ensimmäistä kertaa niin tyyntä, että ulkona pystyi oikeasti kuvitella istuvansa. Pihalla syömisessä on kyllä aivan oma tunnelmansa, varsinkin kun lentokoneet suihkivat yli ja viereisellä torilla harrikat pitävät kokooontumisajoja. Ilmeisesti kesän ensimmäinen terassiolutkin maistui ihan makoisalta. Lounasta pyrittiin pitkittämään kaikin mahdollisin keinoin, ettei vain tarvitsisi poistua parhaalta aurinkopaikalta.

Koulunkäynti alkaa olla ohitse. Sampon projekti jalkaproteesin parissa jatkuu vielä, mutta minulla on jäljellä enää lopputentit. Lopputentitkin on onneksi sopivan leppoisalla aikavälillä, että lukemaankin pitäisi ennättää. Jos vaan mitenkään malttaa kaikelta tuolta auringonpaisteelta! Islanti alkaa näyttäytyä täysin eri valossa, kun aurinko paistaa aamu kuudesta ilta kymmeneen ja luonto alkaa vähitellen heräämään henkiin. Paineet alkaa kasautua, kun tuntuu että vielä on kokematta ja näkemättä vaikka kuinka paljon, mutta kotiinlähtökin alkaa pian häämöttää!

    

Tehoviikonloppu

Tietää järjestäneensä liikaa ohjelmaa viikonlopulle, kun maanantaina ei enää muista mistä perjantaina aloitettiin. Anna ja Sampsa saapuivat ilahduttamaan elämäämme lyhykäisen viikonlopun ajaksi tuoden mukanaan keväiset, aurinkoiset säät.

Perjantai vietettiin Reykjavikia niin ylhäältä (Hallgrimskirja) kuin sivultakin (Grótta) hämmästellen.

Lauantaiaamu startattiin varhaisella pika-golden circlellä, koska säätiedotus oli luvannut niin hyvää. Todellisuudessa pitkälle iltapäivään taivasta hallitsivat pilvet ja satunnaiset lumikuurot. Strokkur tyrski yhtä vakuuttavasti kuin viime viikollakin, kastellen huolimattomia turisteja hupaisasti. Gulfoss kävi viime viikkoista heikommalla vesimäärällä näyttäytyen täysin uusissa muodoissa. Salaperäisen uimapaikan parkkikselta löytyi tällä kertaa jo saapuessamme auto, joten pelkäsimme uintipuuhien jäävän vain haaveeksi. Islantilainen pariskunta onneksi teki kohteliaasti meille tilaa ja pääsimme kokemaan absurdin kylpyhetken lumisten kukkuloiden keskellä.

Me taas saimme tehdä tilaa vanhalle rouvalle, joka tuli jonkinsorttisen turistiryhmän kanssa altaalle pulikoimaan. Täti kuitenkin valaisi meitä, että paikka oli alunperin rakennettu lammasten kylvettämistä varten. Tämän paikan rikkipitoinen vesi kun valkaisi lammasten villan, joka taasen lisäsi villan markkinahintaa. Moniin vuosiin ihmiset eivät olleet mielellään vedessä kylpeneet, ennen kuin paikka desinfioitiin ja muutettiin ihmisten uimapaikaksi. Rouva kehui käyneensä samassa lammikossa lilluttelemassa ainakin 50 vuotta. Veden rikkipitoisuus myös jättää ihon hassun kuivaksi kylpemisen jälkeen, joten erityistä tarvetta kuivailulle ei ole, kuten havaitsimme kokemuksen kautta jo aiempana viikonloppuna.

Pulikoinnin jälkeen olimme jo päättäneet suunnata evästauon kautta takaisin Reykjavikiin. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, kun sääkin alkoi kirkastua ja niin käännyimme 1-tieltä Hveragerðiin. Kylä ja sitä ympäröivät vuoret tupruttelivat vähän päästä höyryjä taivaalle ja höyryjä seuratessamme ajauduimme lopulta vuorille lähtevän vaellusreitin alkupäähän. Nenät rikin katkua seuraten aloitimme nousumme ylämaastoon, pohtien, mitähän seuraavan kulman takaa löytyy. Lopulta kävelymatkaa vuorilla ja kuuman joen vartta pitkin tuli yhteensä 10 km. Matkan varrelta löytyi erilaisia pöhinöitä ja kiehuvia mutakuoppia, jylhiä rotkoja, komea vesiputous ja uskomattomissa väreissä valuvia kiehuvia liemiä.

Laakson päässä tapasimme pari brittituristia keittelemässä kananmunia kuumassa lähteessä, samanlaisilla vermeillä, jotka olimme eräässä Islannin mainosvideossa nähneet. Herrasmiehet olivat niin haltioissaan islantilaisen matkaoppaan nikseistä, että tarjosivat meillekin munan maisteltavaksi. Keitetyltä munaltahan se maistui! Suola ei tosin olisi ollut pahitteeksi. Koska me olimme jo kertaalleen päivän aikana kastautuneet, jätimme kuumassa joessa pulikoimisen koululaisryhmälle ja paikallisille. Ilmeisesti suomalaiset käyvät lauantaisaunassa ja islantilaiset lauantaiuinnilla. Kuumassa joessa.
    

   

Dritvikin aaltoja tarkkailemassa

Rekjavikin saavuttiin melkoisen uupuneina elämystäyteisen päivän jäljiltä. Suunniteltua pidempi vaellus alkoi välittömästi painaa jäsenissä, mutta oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Eilisen muistot nilkoissamme päätimme kuitenkin keskittyä sunnuntaina vain autolla vaeltamiseen. Kiersimme Snæfellsnesin, joka osoittautui lopulta päivämatkana hieman kunnianhimoiseksi yritykseksi. Auringonpaiste kuitenkin seurasi meitä koko päivän ajan niin, että saimme ihastella jatkuvasti toisella puolella lumihuippuisia vuoria ja toisella tyynensinistä merta. Nähtiin jopa itse Snæfellsjökull-jäätikkö! Jollekin Snæfellsnesin rannalle oli kuulemma ajatunut reilu viikko sitten kuollut valas, jota emme kuitenkaan lähteneet metsästämään tarkempien koordinaattien puuttuessa. Sen sijaan löysimme ihan eläviä hylkeitä rantakiviltä lekottelemasta.

Loppumatkasta pysähdyimme vielä samalle kuumalle poterolle jolla kävimme myös aikaisemmalla Snæfellsnesin matkallamme. Kävelymatkan pieni vesistöylitys vain vähän arvelutti, joten minä päätin tempaista kengät jalasta ja suunnata toisesta kohdasta puron yli paljasjalkaisin. Suunnitelma koitui tappiokseni ja löysin itseni puolta reittä pitkin mustasta mutalikosta. Loppumatkan matkasin sitten märissä farkuissa lyhyen nyrkkipyykkisession jälkeen. Mutta kuumassa padassa istuskeleminen lumihuippuisten vuorten hallitessa maisemaa oli kyllä senkin vaivan arvoista!

Koko poppoo Geysirillä

Sunnuntai-illan kruunasi vielä lyhyt visiitti Faktorýn jatsi-illassa, missä bändin saksofonisti näytti ennemminkin ammatti jääkiekkoilijalta. Kivasti kuitenkin soittivat, niin että saatiin vieraille näytettyä Reykjavikin vilkasta musiikkielämääkin. Maanantai-aamuna minä jäin haikeana koululle lukemaan puolenpäivän tenttiin, kun Sampo vielä heitti vieraamme lentokentälle. Noin huikean viikonlopun jälkeen ei edes hirveäsi harmittanut, että tentti oli kamalan epäreilu ja meni penkin alle. Hurjan iso kiitos Anna ja Sampsa ikimuistoisista reissuista!

Snæfellsjökull

Ensimmäinen Golden Circle

Tällä viikolla elo on muuttunut monin verroin huolettomammaksi, kun HOAS lähetti asuntotarjouksen matinkyläläisestä 2005 valmistuneesta asunnosta ja Sampolle varmistui kesätyöpaikka Risiltä. Koto-Suomessa on siis kaikki asiat melko kohdallaan, kunhan puolentoista kuukauden päästä päästään sinne asti.

Kamalan paljon suklaamunia!

Pääsiäisloma koostui paljolti odottelusta: ensin odotettiin että vanhemmat saapuisivat, sitten viikonloppu hujahti hetkessä ja sen jälkeen on jälleen odotettu koulun alkamista. Sampolla oli keskiviikkoaamuna presentaatio ja minulla torstai- ja perjantaiaamuina. Ryhmätyöt ovat aiheuttaneet taas harmaita hiuksia ja opiskelumotivaatio on muutenkin vain hukassa. Huomenna saadaan uudet vieraat kun Anna ja Sampsa tulevat kylään ja kovasti tekisi enemmän mieli vaan suunnitella viikonlopulle ohjelmaa eikä yhtään keskittyä viimeisiin jäljellä oleviin koulutehtäviin.

Hullunkurinen Perhe Blue Lagoonissa

Matkatoimisto Myllys & Köylijärvi sai kehuja ainakin ensimmäisiltä vierailta, eikä ilmeisesti oltu ympätty liikaa ohjelmaa tiiviiseen viikonloppuun. Lentokentältä suunnattiin sumun keskellä suoraan Blue Lagooniin. Kokemus oli ihan mielenkiintoinen, ja jälkitunnelma nahkea sinkkipitoisen veden ansiosta. Ensimmäiseksi illalliseksi nautittiin lähiravintola Geysirissä simpukoita, hummeria ja nieriää, minkä jälkeen tehtiin lyhyt kävely sumuisessa keskustassa ja suunnattiin nukkumaan.

Sateeseen varautuneina Krýsuvikissa

Sääennusteen mukaisesti lauantaiaamu valkeni sumuisena ja tihkuisena. Suuntasimme lyhyelle päiväretkelle Reykjanesiin ihmettelemään erilaisia kiviä ja pöhinöitä. Kiipesimme Krýsuvikin geotermisen alueen huipulle asti ja sieltä löytyi sellainen pöhinäpesäke ettei oltu ennen moista tavattu. Useampi turisti oli myös näyttänyt kastaneen jalkansa yllättäviin mutakuoppiin, mutta me selviydyimme onneksi suuremmitta tappioitta, mitä nyt vähän kengät ja housut mudassa laskeuduttiin alas. Äitille iski kivenkeräysrajoitus, kun vuoren rinteeltä alkoi tarttua mukaan liikaa jännittäviä vulkaanisia löytöjä.

Hummerikeittola

Iltapäivällä nautittiin lounaaksi kaupungin kuuluisimmat hummerikeitot, jonka jälkeen suunnattiin tepastelemaan shoppailukaduille. Äiti löysi tuliaisiksi  laavakivi-rannekorun, minkä jälkeen nautittiin päiväkahvit Mokassa Anja seuranamme. Illan ohjelmaan sisältyi vielä puhelu Kissamäelle, missä sijaitsi perheen toinen pääsiäiskeskittymä. Illallinen nautittiin Tapas-ravintolassa, missä äiti ja isä saivat maistaa 7 menun varrella ainakin lunnia, valasta, lammasta ja skýriä.

Emppu ja Gulfoss

Sunnuntaina ilma alkoi vähitellen kirkastua ja Reykjavikista poistuttaessa näki jopa hieman meren sinistä. Oli aika ensimmäisen Golden Circlen. Thingvellirissä entisaikojen parlamenttipaikkoja ihmetellessä vielä hieman tihutteli, mutta päivän mittaan sää parani jatkuvasti. Vaikka Golden Circleä kiertävistä turistibusseista ja muista matkalaisista oli varoitettu, tuli väenpaljous silti yllätyksenä. Myös reitin varrelle ympätty kaupallisuus alkoi ihan pelottaa. Mutta olihan se Strokkurin suihkautus nyt jännittävää! Kuten lopun videosta voi todeta..

Gulfossin jytisevien pauhujen jälkeen suuntasimme salaperäisten reittiohjeiden perässä etsimään salaperäistä uimapaikkaa. Kun lopulta lämmin lähde löytyi peltojen keskeltä, oli hymy melko herkässä. Siinä lillutellessa aurinko repesi oikein kunnolla paistamaan ja muutti maiseman värityksen ihan tyystin. Loppumatka pujoteltiin vehmaiden peltojen keskellä; maisemassa joka oli meillekin aivan uutta ja outoa Islantia. Isän ja äitin viikonloppu kulki siis koko islantilaisen maiseman halki kattaen niin rujot laavakentät kuin heppaisat niitytkin. Sunnuntaina päivällä hämmästeltiin lampaita teiden varsilla ja illalla ruokalautasella Reykjavíkin parhaaksi kehutussa lammasravintolassa. Valoisa ilta oli kuitenkin lopetettava lyhyeen, sillä lentokentälle piti lähteä porhaltamaan jo ennen aamukuutta. Varhainen herätys kyllä palkittiin kotimatkalla kentältä, kun aurinko nousi vuorien välistä maalaten pilvet pinkiksi. Ja kamera oli tietysti kotona... Lentokentällä muuten morjenstettiin vielä Vatnajökullin matkaajia. He olivat lopulta tämän talven toiset onnekkaat, jotka selviytyivät Euroopan suurimman jäätikön yli! Aika kovia typyjä ja jätkiä!

Nyt siis jäädään vaan jännityksellä odottamaan, mitä seuraava viikonloppu vieraineen tuokaan tullessaan!

Pääsiäisloma!

Viikon mittainen pääsiäisloma alkoi tänään! Nyt siis vaan odotellaan, että äiti ja iskä lennähtävät perjantaina Suomesta ja sitten keksitään jotain kivaa, eli ainakin Blue Lagoonissa lilluttelua.

Hauskaa pääsiäistä kaikille toivottaa meidän suklaamunakaveri ja ikkunalaudan pöllökaverit!
     

Jännityksiä ilmassa

Minä en ole koskaan aiemmin saanut valita tulevaa asuntoani. Prosessiin ei ole liittynyt haastatteluja tai asuntonäyttöjä. Asuntoa on tarjottu, ja sen on voinut hylätä tai vastaanottaa. Siispä tämänhetkinen tilanne, jossa sovimme skype-näyttöä matinkyläläisestä asunnosta jännittää ja kovasti. Jännitykseen sisältyy monenlaisia aspekteja, kuten mitä jos vielä kivempi asunto tulee markkinoille, tai mitä jos joku muukin suostuisi vuokraamaan näkemättä vuokralaista ennakkoon?

Nämä asiat mielessäni suuntasin lauantai-aamun tihkussa koululle, viettääkseni seuraavat 9 tuntia bussissa monikansallisessa seurassa. Oli aika tulivuorikurssimme opintomatkan! Kiersimme päivän aikana Reykjanesin, jonka vulkaanisiin ihmeisiin yritimme jo kerran aikaisemmin käydä tutustumassa. Tällä kertaa sää oli puolellamme ja opintomatka sujui loistavasti. Alkumatkasta pällistelimme bussin ikkunasta jäätikönalaisten tulivuorenpurkausten aikaansaamaa maisemaa ja ensimmäinen pysäkkimme oli Krýsuvikin geotermisellä alueella. Siellä tutkailimme hapokkaita kiehuvia liemiä, jotka pulppusivat maan rakosista värjäten maan edetessään. Kananmunan haju kirvoitti paljon keskusteluja matkaseurueessamme ja islantilaiset pitävät tuoksua kuulemma lähinnä kotoisana. Heti geotermisen alueen vieressä oli Graenavatn kraaterijärvi, joka oli muodostunut noin 6000 vuotta sitten. Kraateri oli 45 m syvä ja 300 m leveä ja se on syntynyt räjähdysmäisessä purkauksessa, missä magma lävistää pohjavesikerroksen.

Kolmas pysäkkimme oli Stóra-Eldborgin tulivuoret, jotka ovat muodostuneet joitakin satoja vuosia sitten. Vaahtomuovin näköinen vaihtelevan värinen kiviaines, joka oli lennähdellyt purkauksesta, oli vaikeaa kävellä ja kevyttä kantaa. Jos joitain kiviä tahtoisi ottaa tältä saarelta kotiinviemisiksi, nämä olisivat lennolla ehdottomasti kustannustehokkaimpia höttöisen olomuotonsa ansiosta. Jo tässä vaiheessa matkaa aloin turhautua matkatoverieni luontoa piittamattomaan käyttäytymiseen. Heti kun pääsimme bussista pihalle, alettiin heitellä kiviä ja potkia sammaleita ympäriinsä. Kun ystävällismielisesti huomautin eräälle kanadalaiselle nuorelle miehelle asiasta, sain vastaukseksi vain: "Miksi ei, kyllähän tätä täällä riittää kaikille!?"

Stóra Eldborg

Samanmoinen piittaamattomuus jatkui lounastauon jälkeen seuraavassa kohteessa, missä ihmettelimme noin vuonna 1220 merenalaisen tulivuorenpurkauksen aiheuttamia tuhkakerroksia meren rannassa. Mahtavat tuhkakerrokset muistuttavat eroosion kuluttamina aivan hiekkakivikerrostumia. Kun sitten väki potki kerrostumia (ilman mitään ilmeistä syytä) ympäriinsä ja alan rinnettä, oli minun pakko kysyä, miksi. "Kyllä tuo meren eroosiovaikutus on paljon suurempi kuin mitä me voidaan saada aikaan". Osasyy on varmasti omassa kasvatuksessani ja partiotaustassa. Jokamiehenoikeudet on opetettu ennenkuin on oppinut lukemaan ja omat jäljet on aina pyritty peittämään ja mieluiten oltu niin ettei jälkiä pääsisi alunperinkään syntymään. Siispä en vain pystynyt ymmärtämään, mikä sai jotkut muut kirjaimellisesti tuhoamaan herkkiä luonnonmuodostelmia. Välillä tuntui siltä kuin matkaisi alakoululaisten seurassa. Melko varmasti tulivuoret eivät purkaudu siksi, että ihminen voisi sen tuotokset laittaa uuteen mieleiseensä järjestykseen. Itse uskon, että viimeinen sana jää aina luonnolle.

Tuhkakerrosten luota löysin tämän ihmeellisen luustonkappaleen, jonka totesimme pienellä päättelyllä olevan lohikäärmeen luuranko. Kaikkea sitä Islannista voi löytääkin! Kappaletta varjellen, etenimme vielä viimeiseen kohteeseen, joka oli jo aiemmin kaveriporukalla vierailemamme "Silta mantereiden välissä". Paikka on täyttä turistien viihdykkeeksi rakennettua humpuukia ja silta on kaiken kukkuraksi vielä rumakin. Silta on rakennettu tavallisen vajoaman ylitse, eikä se sijaitse lähelläkään todellista mannerten välistä rajaa. Joka tapauksessa paikan läheltä löytyi hieno tuulen kuluttama kivi.

Kotiin päästyäni löysin Sampon suunnittelemasta sisustusta tulevaan kotiimme. Saa nähdä miten tämäniltaisessa skype-näytössä käy! Lopuksi vielä Reykjanesin cliffit ja kivoja kuvia Laugavegurilta keväisenä sunnuntaina.

Katutaidetta Laugavegurilla.

koviskirahvi

Sampo ennen ja jälkeen parturin...

Sunnuntainen rundtur..