Green Thinking

Svartifoss

Jukan blogipostauksen innoittamana on pakko kirjoittaa vähän  ympäristöasioista. Kauniin luontonsa ja uusiutuvan energiansa ansiosta Islanti mielletään todella ympäristöystävälliseksi ja ympäristön huomioivaksi maaksi. Arkielämää tarkkailessa syntyy sitten täysin toisenlainen mielikuva. Kun sijoitetaan yksinäinen saari keskelle valtamerta ja ripotellaan saarelle saman verran asukkaita kuin Tampereen seutukunnassa, on piittaamattomuus ja luonnonvarojen tuhlailu jo luonteeseen sisäänrakennettuna.

Tässä muutamia lukuja, joita täällä ollessa on tullut vastaan: saarella on asukkaita 318 000 ja autoja 237 000. Kestävän kehityksen mukaisesti henkilön hiilijalanjälki saisi olla korkeintaan 2,1 hehtaaria, Islannissa se on keskimäärin 12,7 ja verrokkina USAssa 9,42 hehtaaria. Ei mainita tässä vaiheessa Suomen vastaavia lukuja, koska me ollaan melkein yhtä pahoja kuin islantilaiset...

Näppärä kauppakassi

Islantilaisella on ISO auto. Maaseudulla asuville ihmisille tämä suotakoon jo ihan selviytymissyistä, sillä joet tulvivat, lunta tulee yllättäen ja äkkiä ja tiestö on paikoin huono. Mutta mihin näitä monsterimaastureita täällä kaupungissa tarvitsee!? Paikallinen liikennekulttuuri on todella agressiivista ja isomman oikeudella voi kevyesti jyrätä tilanteessa kuin tilanteessa. Kaupungin sisääntuloväylät voittavat massiivisuudellaan Helsingin vastaavat 6-0. Koska autot ovat isoja, väylien on oltava leveitä. Koska kaikki haluavat kaupunkiin ja kaupungista pois samoihin aikoihin, on kaistoja oltava paljon. (asiaan liittymättömiä huomioita: Liikennesuunnittelun taso ei ole järin korkea: Liittymäratkaisut ovat todella monimutkaisia ja paljon tilaa vieviä. Kiertoliittymiä tänne on tyrkätty joka kohtaan, mutta paikalliset eivät osaa ajaa niissä oikein.)

Reykjavikin sisääntuloväylä etelästä (5 kaistaa/suunta)

Eräs islantilainen oli todennut uudesta karkkikaupasta, ettei se tulee kauaa pystyssä pysymään. Jos nimittäin jollain liikkeellä ei ole omaa parkkipaikkaa, se tulee ajautumaan konkurssiin alta aikayksikön. Missään en ole nähnyt niin suuria parkkipaikkoja kuin yliopistollamme. Autoista päätellen jokainen opiskelija saapuu kouluun yksin omalla autollaan. Suuren autojen käytön voisi tietysti selittää sillä, että maa on asukasmäärään nähden iso ja välimatkat ovat pitkiä. Mutta kun yli 2/3 maan asukkaista asuu pääkaupunkiseudulla, lähtee tuoltakin väitteeltä vähän pohja pois. Maan ympäri rakennettu valtatie on lähinnä pantu pystyyn turismin takia. Teillä näkyy lähinnä polttoaine- ja elintarvikekuljetuksia. Suuri osa liikenteestä tuntuu liikkuvan lähinnä siivillä tai potkurilla.

Pyöräilyä varten Reykjavikiin on rakennettu pari pyöräväylää, mutta näitä lukuunottamatta jalkakäytävät ovat kapeita, rotvallit korkeita ja autoliikenne liian hurjaa autotiellä ajettavaksi. Vaikka asukastiheys pääkaupunkiseudulla onkin suhteellisen suuri, julkinen liikenne kulkee todella harvalla vuorovälillä ja on suhteellisen kallistakin. Linja-autot tuntuvat olevan vain koululaisten, juoppojen ja liikuntarajoitteisten kulkupeli.

Islantilaiset eivät jostain syystä osaa rakentaa taloja. Tuntuu että joka ikinen talo kärsii jonkintyyppisestä kosteusvauriosta ja home tuntuu olevan yleisesti tunnettu, mutta ei mitenkään hoidettu, ongelma. Ilmeisesti joku on jossain kohti ajatellut, että koska ulkona sataa ja tuulee paljon, on ulkopuolinen sade ja tuuli pidettävä mahdollisimman tiiviisti ulkona. Tämä tarkoittaa toisaalta myös sitä, että kaikki sisäpuolinen kosteus pysyy sitten sisällä. Vaikka lämpöä on kuinka paljon, ei mikään tila kuiva, jos kosteus ei pääse tuulettumaan mitään kautta. Omassa kämpässämme kylpyhuoneen tuuletuksesta huolehtii pölyn ja lian vuoraama 10 cm hyrrä katossa. Siellä se hurisee (sähköllä), aivan kuin kovempi ääni olisi tae kovemmasta kuivatustehosta. Muutaman viikon jälkeen opimme jättämään AINA vessan oven ja vähitään yhden ikkunan auki kotoa lähtiessä. Kaduilla kulkiessa voi tarkkailla asuntoja: kaikissa on vähintään yksi ikkuna aina auki, säällä kuin säällä.

Lämminvesiputkistoja kävelykadulla

Tilojen lämmityshän kun on sinällään täysin ilmaista. Hiillostimme Geotermisen energian kurssilla opettajaamme paikallisten energiantuhlauksesta. "Why not!?" huudahti opettajamme. Suurimmassa osassa maata lämpö tulee geotermisten sähkövoimaloiden jätevedestä, joka johdetaan lämmitysverkkoon. Asuntojen lämpöpattereista vesi johdetaan katujen sulatusputkistoihin ja siitä sitten viemäriin. Toisaalta tämä ei selitä sitä, miksi valoja ei koskaan sammuteta tai miksi auto pidetään aina käynnissä. Sähköhän täällä tuotetaan geotermisen lämmön lisäksi massiivisilla vesivoimaloilla, jotka käyvät jäätiköiden sulamisvedellä. Näitä voimaloita varten jokia padotaan haavoittaen jokiympäristöjen ja rannikkoalueiden ekosysteemiä patoamalla myös jäätikköveden kuljettamat ravinnerikkaat sedimentit patoaltaisiin. Geotermiset sähkölaitokset taas aiheuttavat pienoismaanjäristyksiä ja haittoja joista kaikkia ei vielä edes tunneta. Sähköyhtiöillä on hillitön halu rakentaa uusia vesivoimaloita ja geotermisiä sähkövoimaloita, vaikkei kaikelle energialle edes ole osoittaa suoranaista käyttötarkoitusta. Tällä hetkellä 60% Islannin viennistä on alumiinia. Alumiiniyhtiöt eivät vain ole Islantilaisia. Poliittisella päätöksenteolla on siis annettu ulkomaisille yhtiöille lupa raiskata luonto dollarinkuvat silmissä.

Stykkisholmur

Ja sitten niistä viemäreistä. Koska Atlantti on suuri, ei näin pieni ihmismäärä varmastikaan pysty kaikkia sen vesiä saastuttamaan..? Siispä kaikki jätevesi johdetaan kevyen välppäyksen jälkeen suoraan valtamereen. Tämänkin tiedon jälkeen olen käyttänyt aamusuihkussa saippuaa, vaikka se kuinka pahalta ajatukselta tuntuukin...Liukkaudentorjuntana käytetään jopa kaupungin kaduilla suolaa, joka sekin johtuu sitten suoraan viemäreiden kautta Atlanttiin.

Kuten jo aiemmin kirjoitimme pullonpalautuksesta, kierrättäminen on tehty melko vaikeaksi. Useimmiten suuremmat roskat jätetään muiden korjattavaksi kadunvarsille ja parkkipaikoille. Reykjavikista löytyy muutama kolossaalinen kierrätyskeskus, johon jätteensä ja kierrätettävät pullot ja purnukkansa voi rahdata. Nämä kierrätyslaitoksetkin on suunniteltu lähinnä niille, joilla on oma auto, jolla jätealueelle karauttaa.

Yliopistolla vihreys on todella pop ja in: järjestetään pyöräilynedistämisviikkoja ja muita vihreitä viikkoja ja jätteet lajitellaan ruokalassa oikein viimeisen päälle. Mutta sitten yliopistolta karautetaan kotiin sillä 4x4 maasturilla ja jätetään auto tyhjäkäynnille sen ajaksi kun haetaan pylsa kioskilta.

Reykjavikin kolossaaliset liikennejärjestelyt ylhäältäpäin katsottuna