Kevät 2012 tullaan muistamaan Islantia järkyttäneestä ja Euroopan ilmatilan sulkeneesta tulivuorenpurkauksesta. Paikanpäällä Islannissa ulkomaanreportterimme Myllys & Köylijärvi seuraavat tilannetta ja analysoivat purkauksen vaikutuksia niin luontoon, ihmisiin kuin akateemiseen maailmaankin. Lue kuumimmat skuupit ja katso tuoreimmat tunnelmat tästä blogista.
Tietää järjestäneensä liikaa ohjelmaa viikonlopulle, kun maanantaina ei enää muista mistä perjantaina aloitettiin. Anna ja Sampsa saapuivat ilahduttamaan elämäämme lyhykäisen viikonlopun ajaksi tuoden mukanaan keväiset, aurinkoiset säät.
Perjantai vietettiin Reykjavikia niin ylhäältä (Hallgrimskirja) kuin sivultakin (Grótta) hämmästellen.
Lauantaiaamu startattiin varhaisella pika-golden circlellä, koska säätiedotus oli luvannut niin hyvää. Todellisuudessa pitkälle iltapäivään taivasta hallitsivat pilvet ja satunnaiset lumikuurot. Strokkur tyrski yhtä vakuuttavasti kuin viime viikollakin, kastellen huolimattomia turisteja hupaisasti. Gulfoss kävi viime viikkoista heikommalla vesimäärällä näyttäytyen täysin uusissa muodoissa. Salaperäisen uimapaikan parkkikselta löytyi tällä kertaa jo saapuessamme auto, joten pelkäsimme uintipuuhien jäävän vain haaveeksi. Islantilainen pariskunta onneksi teki kohteliaasti meille tilaa ja pääsimme kokemaan absurdin kylpyhetken lumisten kukkuloiden keskellä.
Me taas saimme tehdä tilaa vanhalle rouvalle, joka tuli jonkinsorttisen turistiryhmän kanssa altaalle pulikoimaan. Täti kuitenkin valaisi meitä, että paikka oli alunperin rakennettu lammasten kylvettämistä varten. Tämän paikan rikkipitoinen vesi kun valkaisi lammasten villan, joka taasen lisäsi villan markkinahintaa. Moniin vuosiin ihmiset eivät olleet mielellään vedessä kylpeneet, ennen kuin paikka desinfioitiin ja muutettiin ihmisten uimapaikaksi. Rouva kehui käyneensä samassa lammikossa lilluttelemassa ainakin 50 vuotta. Veden rikkipitoisuus myös jättää ihon hassun kuivaksi kylpemisen jälkeen, joten erityistä tarvetta kuivailulle ei ole, kuten havaitsimme kokemuksen kautta jo aiempana viikonloppuna.
Pulikoinnin jälkeen olimme jo päättäneet suunnata evästauon kautta takaisin Reykjavikiin. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, kun sääkin alkoi kirkastua ja niin käännyimme 1-tieltä Hveragerðiin. Kylä ja sitä ympäröivät vuoret tupruttelivat vähän päästä höyryjä taivaalle ja höyryjä seuratessamme ajauduimme lopulta vuorille lähtevän vaellusreitin alkupäähän. Nenät rikin katkua seuraten aloitimme nousumme ylämaastoon, pohtien, mitähän seuraavan kulman takaa löytyy. Lopulta kävelymatkaa vuorilla ja kuuman joen vartta pitkin tuli yhteensä 10 km. Matkan varrelta löytyi erilaisia pöhinöitä ja kiehuvia mutakuoppia, jylhiä rotkoja, komea vesiputous ja uskomattomissa väreissä valuvia kiehuvia liemiä.
Laakson päässä tapasimme pari brittituristia keittelemässä kananmunia kuumassa lähteessä, samanlaisilla vermeillä, jotka olimme eräässä Islannin mainosvideossa nähneet. Herrasmiehet olivat niin haltioissaan islantilaisen matkaoppaan nikseistä, että tarjosivat meillekin munan maisteltavaksi. Keitetyltä munaltahan se maistui! Suola ei tosin olisi ollut pahitteeksi. Koska me olimme jo kertaalleen päivän aikana kastautuneet, jätimme kuumassa joessa pulikoimisen koululaisryhmälle ja paikallisille. Ilmeisesti suomalaiset käyvät lauantaisaunassa ja islantilaiset lauantaiuinnilla. Kuumassa joessa.
Dritvikin aaltoja tarkkailemassa
Rekjavikin saavuttiin melkoisen uupuneina elämystäyteisen päivän jäljiltä. Suunniteltua pidempi vaellus alkoi välittömästi painaa jäsenissä, mutta oli ehdottomasti kaiken vaivan arvoinen. Eilisen muistot nilkoissamme päätimme kuitenkin keskittyä sunnuntaina vain autolla vaeltamiseen. Kiersimme Snæfellsnesin, joka osoittautui lopulta päivämatkana hieman kunnianhimoiseksi yritykseksi. Auringonpaiste kuitenkin seurasi meitä koko päivän ajan niin, että saimme ihastella jatkuvasti toisella puolella lumihuippuisia vuoria ja toisella tyynensinistä merta. Nähtiin jopa itse Snæfellsjökull-jäätikkö! Jollekin Snæfellsnesin rannalle oli kuulemma ajatunut reilu viikko sitten kuollut valas, jota emme kuitenkaan lähteneet metsästämään tarkempien koordinaattien puuttuessa. Sen sijaan löysimme ihan eläviä hylkeitä rantakiviltä lekottelemasta.
Loppumatkasta pysähdyimme vielä samalle kuumalle poterolle jolla kävimme myös aikaisemmalla Snæfellsnesin matkallamme. Kävelymatkan pieni vesistöylitys vain vähän arvelutti, joten minä päätin tempaista kengät jalasta ja suunnata toisesta kohdasta puron yli paljasjalkaisin. Suunnitelma koitui tappiokseni ja löysin itseni puolta reittä pitkin mustasta mutalikosta. Loppumatkan matkasin sitten märissä farkuissa lyhyen nyrkkipyykkisession jälkeen. Mutta kuumassa padassa istuskeleminen lumihuippuisten vuorten hallitessa maisemaa oli kyllä senkin vaivan arvoista!
Koko poppoo Geysirillä
Sunnuntai-illan kruunasi vielä lyhyt visiitti Faktorýn jatsi-illassa, missä bändin saksofonisti näytti ennemminkin ammatti jääkiekkoilijalta. Kivasti kuitenkin soittivat, niin että saatiin vieraille näytettyä Reykjavikin vilkasta musiikkielämääkin. Maanantai-aamuna minä jäin haikeana koululle lukemaan puolenpäivän tenttiin, kun Sampo vielä heitti vieraamme lentokentälle. Noin huikean viikonlopun jälkeen ei edes hirveäsi harmittanut, että tentti oli kamalan epäreilu ja meni penkin alle. Hurjan iso kiitos Anna ja Sampsa ikimuistoisista reissuista!
Tietää järjestäneensä liikaa ohjelmaa viikonlopulle, kun maanantaina ei enää muista mistä perjantaina aloitettiin. Anna ja Sampsa saapuivat ilahduttamaan elämäämme lyhykäisen viikonlopun ajaksi tuoden mukanaan keväiset, aurinkoiset säät.
Lauantaiaamu startattiin varhaisella pika-golden circlellä, koska säätiedotus oli luvannut niin hyvää. Todellisuudessa pitkälle iltapäivään taivasta hallitsivat pilvet ja satunnaiset lumikuurot. Strokkur tyrski yhtä vakuuttavasti kuin viime viikollakin, kastellen huolimattomia turisteja hupaisasti. Gulfoss kävi viime viikkoista heikommalla vesimäärällä näyttäytyen täysin uusissa muodoissa. Salaperäisen uimapaikan parkkikselta löytyi tällä kertaa jo saapuessamme auto, joten pelkäsimme uintipuuhien jäävän vain haaveeksi. Islantilainen pariskunta onneksi teki kohteliaasti meille tilaa ja pääsimme kokemaan absurdin kylpyhetken lumisten kukkuloiden keskellä.
Pulikoinnin jälkeen olimme jo päättäneet suunnata evästauon kautta takaisin Reykjavikiin. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, kun sääkin alkoi kirkastua ja niin käännyimme 1-tieltä Hveragerðiin. Kylä ja sitä ympäröivät vuoret tupruttelivat vähän päästä höyryjä taivaalle ja höyryjä seuratessamme ajauduimme lopulta vuorille lähtevän vaellusreitin alkupäähän. Nenät rikin katkua seuraten aloitimme nousumme ylämaastoon, pohtien, mitähän seuraavan kulman takaa löytyy. Lopulta kävelymatkaa vuorilla ja kuuman joen vartta pitkin tuli yhteensä 10 km. Matkan varrelta löytyi erilaisia pöhinöitä ja kiehuvia mutakuoppia, jylhiä rotkoja, komea vesiputous ja uskomattomissa väreissä valuvia kiehuvia liemiä.
Laakson päässä tapasimme pari brittituristia keittelemässä kananmunia kuumassa lähteessä, samanlaisilla vermeillä, jotka olimme eräässä Islannin mainosvideossa nähneet. Herrasmiehet olivat niin haltioissaan islantilaisen matkaoppaan nikseistä, että tarjosivat meillekin munan maisteltavaksi. Keitetyltä munaltahan se maistui! Suola ei tosin olisi ollut pahitteeksi. Koska me olimme jo kertaalleen päivän aikana kastautuneet, jätimme kuumassa joessa pulikoimisen koululaisryhmälle ja paikallisille. Ilmeisesti suomalaiset käyvät lauantaisaunassa ja islantilaiset lauantaiuinnilla. Kuumassa joessa.
Loppumatkasta pysähdyimme vielä samalle kuumalle poterolle jolla kävimme myös aikaisemmalla Snæfellsnesin matkallamme. Kävelymatkan pieni vesistöylitys vain vähän arvelutti, joten minä päätin tempaista kengät jalasta ja suunnata toisesta kohdasta puron yli paljasjalkaisin. Suunnitelma koitui tappiokseni ja löysin itseni puolta reittä pitkin mustasta mutalikosta. Loppumatkan matkasin sitten märissä farkuissa lyhyen nyrkkipyykkisession jälkeen. Mutta kuumassa padassa istuskeleminen lumihuippuisten vuorten hallitessa maisemaa oli kyllä senkin vaivan arvoista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti