Aurinkoinen miniloma Reykjavikissa

Puolen vuoden liikkumattomuuden oli tultava tiensä päähän! Vuokrasimme edullisen pikkuauton uskollisesta Budgetista perjantaiksi ja lauantaiksi. Vaikka tälle viikolle suunnitellut ulkomaanmatkahaaveet saivat unohtua, ei sen tarvinnut tarkoittaa ettei lomailla voisi!

Suuntasimme perjantaina Sampon kanssa ensimmäistä kertaa kahden reissuun. Ajelimme lahden toiselle puolelle, Esja-vuoren juurelle. Esja on se 914 metrinen kaunistus, joka komeilee useissa meidänkin valokuvissa, jotka on otettu Reykjavikista. Vuorelle nousee useita vaellusreittejä, mutta me valitsimme näistä helpoimman, 3 kilometrisen. Sports Tracker tiesi kertoa, että vaellusmatkaa tuli yhteensä 9 km 4 tunnissa. Matkan viimeinen osuus meni enemmänkin jo vuorikiipeilyn puolelle, kun nousu tuntui sujuvan paremmin nelivedolla. Mutta Þverfellshorn-huipulla, 835 m, matkan haasteet palkittiin, kun 124 km päässä kaakossa heijasteli valkoiset Eyjafjallajökull ja Myrdalsjökull! Näköala oli muutenkin upea valkohuippuisten vuorten ja vihreäruskeiden kukkuloiden piirittäessä kotikaupunkiamme. Päivä oli myös käsittämättömän tuuleton, joten aivan huipun tuntumassa pystyi viettämään aurinkoisen evästuokionkin.

Alastulo olikin sitten hieman kivuliaampaa kuin nousu. Paluumatkalla Reykjavikiin pysähdyttiin North 66:n outlettiin. Matkaan tarttui villapaita, jota olin haikaillut jo pitemmän aikaa, mutta nyt väri ja hinta osuivat kohdalleen. Vaelluksen uuvuttamia jäseniä liotettiin loppupäivä Reykjavikin suurimmassa uimalassa, Laugardalslaugissa. Moni muukin oli tykännyt tulla perjantaiuinnille, sillä parkkis oli viimeistä sijaa myöten täynnä ja pukuhuoneesta ei meinannut vapaata koppia löytää. Uimala-alue oli onneksi kuitenkin sen verran suuri, että sekaan mahtui ihan mukavasti. Testattiin myös vesiliukumäki! Heittur potturissa istuskellessa oli hieman vaivaannuttavaa kuunnella suomalaisrouvan laihdutuskuvioista ja rintojen pienenemisestä. Ilmeisesti sitä voi jutella kaikenlaisista asioista, kun olettaa ettei kukaan ympärillä puhu samaa kieltä...

Lauantai aloitettiin kevyellä shoppailukierroksella kauppakeskus Kringlanissa Anjan ja Hannen kanssa. Minulle tarttui mukaan pikkukengät, jotta keväisessä Reykjavikissa on kevyempi tallustella. Tehokkaan shoppailurupeaman jälkeen suuntasimme etelään, Hveragerðiin ja kuumalle joelle. Vaelsimme saman reitin kuin Annan ja Sampsankin kanssa, mutta tällä kertaa olimme varanneet uikkarit matkaan mukaan. Vesistöylitykset vaativat uhrikseen ainakin yhden läpi kastuneen kengän. Reykjadalurin kuumasta joesta löytyi joka mutkasta jokin joukko pulikoimasta, mutta mekin löysimme oikein sopivan mutkan itsellemme. Hauskin kohta on ehkä se, missä todella kylmä vuoristopuro laskee kuumaan jokeen. Risteyskohdassa lillutellessa selkää kutittelevat vuoroin kylmät ja vuoroin lämpimät virtaukset. Olo on todella absurdi, kun ympärillä nousevat vielä lumihuippuiset vuoret ja alla virtaa sopivan kylpylämmin joki ja nenässä tuoksuu multaiset joentöyräät. Paikoitellen uomaa on muokattu kasaamalla kiviä erilaisiksi esteiksi ja näin itselleen voi löytää myös täydellisen luonnon kuuman hierovan suihkun.

    

Minilomamme viimeisteli sunnuntaiaamun brunssi Hotel Hiltonin VOX ravintolassa. Tämä taitaa olla kaupungin ainoa paikka, missä tarjoillaan buffet-tyyppinen brunssi ja valinnanvaraa kyllä riitti! Kohokohta oli ehkä lihamestari, joka leikkeli täydellisiä viipaleita lammasta salaattien ja munien seuraksi. Ja jälkiruokapöydästä ehkä riittää, kun mainitsee pöydän päässä komeilevan valkosuklaafonduen. 4 kilometrin kävelymatka kotiin oli ihan omiaan täpötäyden vatsan vajutteluun.

Seuraavaksi koittaakin joko viikon blogihiljaisuus, kun luemme niin ahkerasti tentteihin tai vaihtoehtoisesti blogipostausryntäys, kun tenttiinluku ei kiinnosta... joka tapauksessa alamme henkisesti valmistautua Paulan ja Penan Islanninvalloitukseen!