Matka on saatu hyvin aluille ja satunnaisesti nettikin löytyy käyttöön!
Ensimmäinen pysäkki oli Vestmannasaarilla, missä kiipesimme vuoden 1973 tulivuorenpurkauksen kraaterin tuuliselle huipulle ja hämmästelimme puoliksi laavan alle hautautunutta kaupunkia. Illalla bongasimme rantajyrkänteillä lunneja ja yövyimme simppelissä hostellissa kevyen reppuvarustuksemme voimin. Auto jätettiin rannalle ruikuttamaan, sillä itse Heimaey on läpimitaltaan vain 4 km ja näin ollen helposti jalkaisin tutkittavissa. Näistä saarista kuvat kertovat varmasti enemmän kuin sanat. Ainakin maisemat ja saaren historia tekivät meidät aivan sanattomiksi. Puolen tunnin lauttamatka saarille oli mukavan kivuton rajujen pahoinvointikertomusten sijaan.
 |
| Lunneja! |
Seuraavaksi kahdeksi yöksi löysimme miellyttävän maatilamajoituksen Stóra-Mörkistä. Valitettavasti emme vain nähneet maatalon emäntää kertaakaan saapumisemme jälkeen, joten yöpymisen maksaminen hoidettiin pöydälle jätetyllä setelinipulla, mikä tietysti hieman arvelutti. Stóra-Mörkistä käsin valloitimme kahden jäätikön, Eyjafjallajökullin ja Mýrdalsjökullin, välisen vaellusreitin, Fimmvörduhalsin. Samassa majatalossa yöpyneet Tsekit olivat juuri taittaneet saman polun kahdessa päivässä yöpyen huipun mökissä, ja pitivät meitä selvästi täysin pähkähulluina, kun kerroimme yrittävämme samaa reittiä yhdessä päivässä. Poikien vinkistä otimme siis vielä hieman aiottua aikaisemman startin, mikä osoittautui hyvin viisaaksi päätökseksi (tätä tietysti auttoi se että isä soitti syntymäpäiväpuhelun klo 6:00 aamulla!). Sääennuste lupasi melko navakkaa tuulta, ja pojat kertoivat että huipulla on lunta. Silti laskeskelimme, että kyllä me tähän pystytään. Huonoja olosuhteita olisi vain korkeimmalla 5 km pätkällä. Tämä tietysti osoittautui henkisesti aika pitkäksi 5 km pätkäksi. Skógafossin putouksen takaa alkavan vaellusreitin ensimmäiset 10 km olivat uskomattoman upeita. Jokaisen mutkan takaa paljastui toinen toistaan upeampia vesiputouksia.Vähitellen vesiputoukset alkoivat kuorruttua lumipeitteellä ja n. 800 m korkeudessa alkoi jatkva lumipeite.
 |
| Melkein huipulla |
Tuuli oli alusta alkaen navakka, mutta huipulla se yltyi todellisiin myrskylukemiin ja teki taivaltamisesta todella hidasta. Pienen ilonpilkahduksen loi horisontissa häämöttävä hätämaja, jonne ponnistelimme viimeisin voimin. Pidimme majassa lyhyen evästauon ja punnitsimme vaihtoehtojamme. Pitkän keskustelun lopputuloksena päätimme vielä jatkaa matkaa, eihän huipulle ollut enää kuin pari kilometriä. Onneksemme polku muuttui suojaisammaksi ja loppu matka sujui melko kivuttomasti.
 |
| Thórsmörk |
Huipun tuntumassa astelimme höyryävän kuumalla laavalla, joka oli vuoden 2010 tulivuorenpurka- uksen peruja. Tämän purkauksen jälkimainingeista alkoi Eyjafjallan kuuluisa purkaus. Thórsmörkin puolelle laskeuduttaessa aurinko alkoi porottaa todella lämpimästi, ja viimeiset 10 km taittuivat todella kevyesti. Säätilan lisäksi myös maisemat muuttuivat todella radikaalisti vuorten toiselle puolelle laskeuduttaessa. Illan kruunasi autokyyti, jonka saimme pois Thórsmörkistä: laskettelimme reteästi kymmenisen joen yli tavallisella pick-upilla ja parhaimmillaan vettä oli yli renkaiden mitalta. Olimme lopulta todella tyytyväisiä saavutukseemme: vuorten yli 22 km 10 tunnissa, korkein huippu 1118 m!
 |
| 1118 m huiputettu! |
Aamulla Anjan vanhemmat antoivat meille kyydin takaisin autollemme Skógariin ja virallinen road-trip osuus sai alkaa, kun Anja liittyi joukkoomme! Peräkontti täysin täyteen ahdettuna kiisimme maasturillamme halki hiekkamyrskyisän etelän. Viime yön vietimme Djúpivogurin kylän läheisessä hostellissa Berunesissa. Idän vuoret ja vuonot ovat henkeä salpaavaa ajettavaa! Tänään ajelimme sateisessa säässä Egilsstadiriin täyttämään ruokavarantomme ja saavuimme illaksi Seyðisfjörðurin kalastajakylään. Yöpaikkamme on hostelli, joka on aiemmin majoittanut sillitehtaan työntekijöitä. Näkymät ovat hulppeat, eikä sadekaan juuri haittaa. Sää ei tunnu enää oikein olevan puolellamme, joten saa nähdä mihin suuntaan ajetaan seuraaviksi päiviksi.
 |
| Seyðisfjörðurin hostellissa |
Seuraavaksi kahdeksi yöksi löysimme miellyttävän maatilamajoituksen Stóra-Mörkistä. Valitettavasti emme vain nähneet maatalon emäntää kertaakaan saapumisemme jälkeen, joten yöpymisen maksaminen hoidettiin pöydälle jätetyllä setelinipulla, mikä tietysti hieman arvelutti. Stóra-Mörkistä käsin valloitimme kahden jäätikön, Eyjafjallajökullin ja Mýrdalsjökullin, välisen vaellusreitin, Fimmvörduhalsin. Samassa majatalossa yöpyneet Tsekit olivat juuri taittaneet saman polun kahdessa päivässä yöpyen huipun mökissä, ja pitivät meitä selvästi täysin pähkähulluina, kun kerroimme yrittävämme samaa reittiä yhdessä päivässä. Poikien vinkistä otimme siis vielä hieman aiottua aikaisemman startin, mikä osoittautui hyvin viisaaksi päätökseksi (tätä tietysti auttoi se että isä soitti syntymäpäiväpuhelun klo 6:00 aamulla!). Sääennuste lupasi melko navakkaa tuulta, ja pojat kertoivat että huipulla on lunta. Silti laskeskelimme, että kyllä me tähän pystytään. Huonoja olosuhteita olisi vain korkeimmalla 5 km pätkällä. Tämä tietysti osoittautui henkisesti aika pitkäksi 5 km pätkäksi. Skógafossin putouksen takaa alkavan vaellusreitin ensimmäiset 10 km olivat uskomattoman upeita. Jokaisen mutkan takaa paljastui toinen toistaan upeampia vesiputouksia.Vähitellen vesiputoukset alkoivat kuorruttua lumipeitteellä ja n. 800 m korkeudessa alkoi jatkva lumipeite.
Aamulla Anjan vanhemmat antoivat meille kyydin takaisin autollemme Skógariin ja virallinen road-trip osuus sai alkaa, kun Anja liittyi joukkoomme! Peräkontti täysin täyteen ahdettuna kiisimme maasturillamme halki hiekkamyrskyisän etelän. Viime yön vietimme Djúpivogurin kylän läheisessä hostellissa Berunesissa. Idän vuoret ja vuonot ovat henkeä salpaavaa ajettavaa! Tänään ajelimme sateisessa säässä Egilsstadiriin täyttämään ruokavarantomme ja saavuimme illaksi Seyðisfjörðurin kalastajakylään. Yöpaikkamme on hostelli, joka on aiemmin majoittanut sillitehtaan työntekijöitä. Näkymät ovat hulppeat, eikä sadekaan juuri haittaa. Sää ei tunnu enää oikein olevan puolellamme, joten saa nähdä mihin suuntaan ajetaan seuraaviksi päiviksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti