Yölliset järistykset

Alkuviikko on mennyt tiukasti nenä kiinni koulukirjoissa ja hieman edellistä reissua muistellessa. Vieläkin hymyilyttää kun miettii mitä kaikkea tulikaan taas koettua muutaman päivän aikana. (kts. hyttynen pakkasessa). Islanti on kuitenkin siitä hieno maa, että seikkailut ja erilaisten asioiden kokeminen eivät aina välttämättä rajoitu urbaanin Reykjavikin ulkopuolelle. Viime yönä koimme molemmat elämämme ensimmäiset maanjäristykset. Useamman järistyksen sarjasta me tunsimme kaksi voimakkainta. Ensimmäinen sattui juuri puolenyön jälkeen ja oli voimakkuudeltaan 3,7 richterin asteikolla. Toinen järistys oli hieman ensimmäistä voimakkaampi, 4,2 richterin asteikolla ja se tärisytti taloamme yhden aikaan yöllä.

Warning - Science Content:
Islannissa järistyksiä tulee ja menee lähes päivittäin erittäin aktiivisen vulkaanisen toiminnan takia. Isot järistykset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Ne keskittyvät enemmän alueille missä mannerlaatat törmäävät toisiinsa jolloin niiden välille syntyy suuria jännityksiä mitkä purkautuvat massiivisina maanjäristyksinä. Tälläisiä alueita ovat mm. San Andreaksen siirros Yhdsyvaltojen länsirannikolla ja Japanin ympäristö Tyynellä valtamerellä. Islannissa Euraasian laatta ja Pohjois-Amerikan laatta kuitenkin erkanevat toisistaan jolloin vastaavia jännityksiä ei pääse syntymään.

Järistykset toimivat täällä hyvinä indikaattoreina ennakoitaessa tulivuorien aktiivisuutta. Kun aktiivisuus lisääntyy (purkaus lähenee) maa tärisee kasvavalla intensiteetillä. Islannin etelärannikolla sijaitseva Katla-tulivuori on tällä hetkellä jatkuvan tarkkailun kohteena. Se sijaitsee paljon kohua ja murhetta vuonna 2010 herättäneen Eyjafjalla-tulivuoren vieressä ja on Eyjafjallan isompi veli. Sen tiedetään purkautuvan 40-80 vuoden välein ja kun edellinen purkaus tapahtui 1918 on seuraava aivan nurkan takana. Meidänkin kokemien eilisten järistysten jälkeen maa on jatkanut tärinöintiään Katlan alla, ei mitenkään massiivisesti, mutta hitusen kuitenkin. Enteileekö tämä Katlan purkausta, nobody knows. Mutta meidät hän tekisi kuitenkin kovin onnelliseksi jos hän ymmärtäisi purkautua seuraavien kahden kuukauden aikana. Olisihan se nyt hienoa päästä paikanpäältä todistamaan jotain niin massiivista luonnon jännitysnäytelmää...

Ja ai niin. Emppu kävi eilen nukkumaan ennen minua ja heti tärisi maa. Tämä olkoon merkkinä, että meidän ei ole tarkoitettu olevan erossa, edes nukkumaan mentäessä. :)