Löytöjä

Emppu tähtäilee Sneafellsnesille

Ollaan vietetty taas viikonloppua Reykjavikissa, ja nämä tällaiset viikonloput tuntuvat käyvän vähän kalliiksi..

Säätilat on poukkoilleet nyt parin viimeisen viikon ajan. Joka toinen päivä on kevät ja joka toinen päivä talvi. Kevätpäivät ovat hirvittävän aurinkoisia, lämpimiä, lumettomia ja kauniita ja talvipäivinä tulee lunta taivaan täydeltä, tuulee ja on hyytävän kylmä. Parhaimmillaan vuodenaika vaihtuu päivän aikana 7 kertaa, mikä tietysti aiheuttaa vaikeuksia esimerkiksi pukeutumisessa.   

        

Uusi tukka :)

Hassut kivet kadulla

           

Maanantai oli elokuvapäivä ja tiistaina minä kävin parturoitavana. Torstaina oli mielettömän kaunis aurinkoinen päivä, joten lähdimme koulun jälkeen iltapäiväkävelylle meren rantaan. Rannassa jokin oli levittänyt aallonmurtajan pitkin poikin kävelytietä. Hetken ilmansuuntia ja rantaviivaa punnittuamme totesimme, että ilmeisesti jokin viime viikkojen myrskyistä oli heittänyt roskan ja kivet mereltä rannalle. Seltjarnarnesin kirkkoon ei päässyt sisälle, mutta mäen päältä näki hienosti kaupungin yli (eka kuva).

Perjantaina istuskeltiin erinäisissä kuppiloissa ja käytiin kanadalaisen Andrewn synttäreillä. Synttäreiltä lähtiessä nähtiin revontulia! 

    

Perlanin huipulla tuulee..

Eilen oli taas aivan mahtavan aurinkoinen päivä, joten vietimme sen turisteeraten. Kävelimme ensin Perlanille hämmästelemään maisemia aurinkoisen Reykjavikin yli vähän eri suunnasta kuin torstaina. Perlan on 6 vesisäiliön päälle 90-luvun alussa kyhätty rakennelma, joka massiivisuudellaan ja värivaloineen muistuttaa lähinnä Reykjavikin ylle laskeutuvaa avaruusalusta, kaupungin korkeimmalla kohdalla kaupungin ainoan metsän keskellä. Sisustukseltaan paikka tuntuu täydelliseltä ruotsinlaivasimulaattorilta. Neljännen kerroksen kahvilasta on kyllä nätit maisemat kaupungin ylle. Näköalatasanteelta on hienot maisemat, jos uskaltaa tuulen armoille. Sääennuste väitti eilen, että tuulta oli 0 m/s, mutta silti maisemia katsellessa piti pitää hatusta tiukasti kiinni.

    

Perlanin keinotekoisten luonnonihmeiden luota matkamme jatkui Reykjavikin ainokaiselle biitsille. Tämäkin on keinotekoisuudessaan naurettava: vaalea hiekka on kuskattu Marokosta ja aukioloaikoina biitsille pumpataan lämmintä vettä aidon etelän tunnelman luomiseksi. Tässä kohti on hyvä muistuttaa, että elokuun päiväkeskilämpötila Reykjavikissa on 13,3 celciusastetta. Teimme lisäksi teollisuusvakoilua Reykjavikin yliopistossa. Tämä on selkeästi uudempi yliopisto ja kuulemma esimerkiksi opetusmetodeiltaan vähän raikkaampi kuin oma Islannin yliopistomme.

Kaupunkikierros päättyi shoppailutuokioon Kringlanissa, joka on kaupungin suurin ostoskeskus. Sampo löysi kivat nahkaiset kevättennarit ja Hagkaupin karkkihyllyltä ostettiin -50% lauantainammit. Illalla pelattiin parit kierrokset skip-bota tässä meidän tykönä.

Kolaportið

Mutta tänään! Reykjavik-sunnuntaihin (tai vaihtoehtoisesti lauantaihin) kuuluu kierros naapurin viikonloppukirppiksellä, Kolaportiðilla. Siellä on toki myynnissä paljon kaikkea kuppaista, mutta islantilaisia villapaitoja sieltä löytää huokeammin kuin keskustan turistiputiikeista. Ostomukavuutta lisää myös se, että sieltä paidan voi ostaa suoraan sen neuloneelta tädiltä. Minulle paidan löytäminen on ollut jostain syystä todella haastavaa, eikä täysin mieluista ole sattunut kohdalle. Tällä kertaa päästiin paidan pituudessa ja mallissa jo niin lähelle, että täti lupasi tehdä minulle pyytämäni muokkaukset ensi viikonlopuksi! 

Uusi loppapeysa :)

Sampo taasen oli jo päättänyt, ettei tuollaiseen villapaitaan ole mitään järkeä uhrata sataa euroa. Vannomatta paras: tänään yhden tädin pöydältä löytyi täydellisesti istuva ja kivan värinen hupparimallinen neule, joten mukaanhan sen oli lähdettävä. Villapaitojen löytymistä juhlistettiin vohvelikahvien merkeissä.

Sunnuntain rahantuhlaus ei kuitenkaan päättynyt vielä tähän. Laugavegurille, pääostoskadulle, oli tällä viikolla avattu uusi design-liike, josta löydettiin meidän uuteen kotiin pöllönaulakko! Nyt enää puuttuu se uusi koti... Lisäksi minä bongasin yhdestä vintage-putiikista mekon kesän juhliin! Nyt olisi siis syytä edes jonkun serkuista saada kirjoitukset kunnialla läpi, että minä saan laittaa uuden mekon päälle..

Eläviä kuvia islantilaiseen tapaan

Maanantaina ystävämme Anja houkutteli meidät elokuviin! Keskustassa näytettiin englanninkielisillä tekstityksillä uutta, paljon kehuttua islantilaista rikosdraamaa Svartur á leik, Black's game englannistettuna. Keskustan leffateatteri on ilmeisesti osa isompaa puljua, mutta silti tunnelma teatterin aulaan astuttaessa huokui persoonallisuutta. Liput olivat opiskelijoille varsin huokeat, 7,20 euroa kipale, ja myös leffapopparit olivat suht järkevän hintaiset. Leffateatterista sai myös ostaa olutta ja viiniä! Uuden uutukaista leffaa esitettiin isoimmassa salissa, jossa oli kolmisensataa paikkaa. Katsojia oli paikkoihin nähden noin kymmenes, joten valinnanvaraa parhaasta istumapaikasta jäi!

Elokuva oli rikoselokuvaksi yllättävän hyvä. Reportterimme eivät yleensä nauti (ainakaan suomalaisista) rikoselokuvista, mutta tämä oli kaikessa raakuudessaankin varsin viihdyttävä. Elokuva kuvaa -90 lopun Reykjavikin huumeskeneä. Parasta tietysti oli bongata elokuvasta tuttuja paikkoja ja ilmiöitä (kuten välipalahodarin syönti autossa). 

Pahin tunnelmanrikkoja oli elokuvan puolivälissä pidettävä pissatauko! Tämä on tietysti lähinnä kikka lisätä popparien ja oluen myyntiä, mutta ikävästi se latisti leffatunnelmaa. Toisaalta, kun ajattelee asian valoisaa puolta, siinä jäi hyvä hetki tasata hengitystä, varmistaa ymmärtävänsä oikein elokuvan juonen ja ehkä hieman spekuloida lopun käänteitä.

Finnkinolle jäisi opittavaa tämän Bio Paradisin keinuvista leffapenkeistä  ja ruhtinaallisesta jalkatilasta. Salista poistuttaessa kaikkia tuntui vähän pelottavan Reykjavikin pimeillä kujilla kulkeminen ja Anja väitti kivenkovaa törmänneensä eilen kadulla leffan pahimpaan ilkimykseen. Ja leffassa ryövätty pankki on kuulemma aivan tässä meidän naapurissa. Ohhoh.

Tuulisella savujen niemellä

Islannissa asuminen ja geologian opiskeleminen on siitä hauskaa, että jokaikisellä luennolla opettajat patistavat lähiseuduille luonnonihmeitä ihmettelemään. Nyt lauantaina vuorossa oli lähiniemimaa Reykjanes (savuniemi), jonka valloitusta olin kauan odottanut. Valitettavasti emme ottaneet aamun sääennusteesta onkeemme, vaan lähdimme vuokrapakulla matkaan toivorikkaana.

Silta ei kestänyt turistien painoa...

Nätin väristä geotermistä aluetta

Minun toiveissa oli lähemmin tutustua Reykjanesin vulkaanisiin ihmeisiin, mutta koska sää oli niin hirveä, ei pitempiä vaelluksia voinut kuvitellakaan tekevänsä. Siispä kävimme hirveässä tuulessa ja tihkussa pällistelemässä vain muutamaa majakkaa, isoja aaltoja ja yhtä geotermistä pöhinäkenttää. Reissu oli ohi nopeasti ja vuokrarahoille ei ehkä saatu ihan täyttä vastinetta. Vastaavanlainen kierros pitää kuitenkin tehdä vielä toisen kerran ja koittaa anella luontoäidiltä vähän paremmat säät. 

Kaikki tahtoo jätskiä!!!

Suklaakastiketta ja mansikoita

Reykjavikiin palauttuamme kävimme varmaan Reykjavikin suosituimmassa jätskimestassa syöpöttelemässä pehmikset. Väkeä oli jonossa pihalle asti.

Sunnuntai-aamuna todettiin, ettei kotona ole mitään aamupalaa, joten oli pakko mennä keskustaan Cafe Parisiin brunssille. Perinteinen Reykjavik-sunnuntai sisälsi myös viikonloppukirppiksellä käynnin, epätoivoisen tuloksettoman villapaidan metsästyksen, keskustan putiikkien kiertelyä sekä iltapäiväkahvit Laundromatissa.

   

Tämänkertaisessa videossa höyryjä geotermiseltä alueelta. Höyryjen horisontaalisesta kulkusuunnasta voi päätellä jotain päivän tuulisuudesta...

Suuri Burgerivertailu

Jatkaakseni vielä vähän lisää islantilaisten herkutteluista, ei sovi unohtaa heidän ja meidän mieltymystä burgereihin. Ennen tänne tuloa luin netistä, ettei Islannissa ole ainoatakaan McDonaldsia ja tämä oli todella yllättävää. Nyt saarta paremmin tuntiessa tämä ei ole mikään yllätys. Islantilaiset tykkäävät nimittäin tehdä burgerinsa itse ensiluokkaisista kotimaisista raaka-aineista. Koko maasta löytyy vain paikallisia hampurilaisketjuja ja tietysti, Islantilaiseen tapaan, kaikki mainostavat olevansa maan parasta, best i heimi.

Bullan

Sampo Bullanissa

Kovasti paikallisten ylistämä on aivan naapurissamme kököttävä piskuinen Bullan. Se on pieni ja pyöreä, siellä on värikkäät ikkunat ja ihana 60-lukulainen sisustus. Suuri osa paikan kuuluisuudesta tulee varmasti pelkästään sisustuksesta ja paikan habituksesta. Itse purilainen on hyvin perus juustohamppari ilman krumeluureja. Poika tiskillä ylisti heidän omaa ranukastikettansa, mutta se maistui lähinnä siltä kuin sulaan voihin olisi sekoitettu jotain mausteita, ei hyvä. 1390 kr!

Vitabar

Vitabar on hampurilaispaikka suoraan 60-luvulta aivan Hallgrimskirkjanin nurkilla. Opaskirjamme kertoi paikan olevan suosittu paikallisten kirjailijoiden ja muiden taiteilijoiden keskuudessa, mutta me näimme vain pulskia nuoria aikuisia. Sisustus oli todella autenttinen, samoin kuin tiskin takana talsiva harmaantunut nainen. Hyvät purilaiset hän kuitenkin meille pyöräytti! Burgeri sisälsi jopa vihanneksia, vaikkei paikan tunnelmasta olisi voinut uskoa. Ranut oli kivat maalaisperunatyyppiset ja niiden kanssa tarjoiltiin hyvää cocktailsosua. 850 kr!

Laundromat

Laundromat on aivan kaupungin keskustassa ja mainostaa valmistavansa kylän parhaat burgerit. He myös mainostavat tykkäävänsä lapsista ja tisseistä, joten ole hyvä ja imetä! Meillä on alennuskortti Laundromatiin, joten paikassa tulee käytyä enemmänkin kahvittelemassa, sillä paikka on tunnelmaltaan erittäin viihtyisä ja kaikki syötävät (ja juotavat) oikein herkullisia. Purilainen oli hyvä monipuolisine täytteineen ja ranut tarjoiltiin hyvän dippikastikkeen kanssa. 1890 kr!

American style

Tämä jointti oli suuri pettymys. BBQ-burgeri oli ihan perushyvä, mutta Sampon burgerin sisältämä kana maistui siltä kuin jokin olisi kuollut lautaselle. Ruokahalu ainakin. Mutta tänne ei varmaankaan mennä toiste, kun parempaakin on tarjolla. 1800 kr!

Grillhúsið

Tähän mennessä burgerivertailussa nousee kuitenkin ykköseksi Grillhúsið, joka löytyy aivan kotinurkilta ja lisäksi ostoskeskus Kringlanista. Tämän burgerin ylivertaisuus syntyy sen sipulitäytteestä ja hyvistä kastikkeista. Todella mehevä kokonaisuus. Oikeassa Grillhúsiðissa ranut ovat maalaisperunamalliset kun taas Kringlanin pikaruokaversiossa aivan tavalliset. Maalaisranut on tietysti herkummat. 2500 kr / 2 ateriaa!

Möröt nousee koloistaan

Tänä viikonloppuna tuli vihdoinkin koettua ensimmäistä kertaa ihan oikeasti Reykjavikin yöelämä. Tehtävä vaatii pitkällistä valmistautumista ja esimerkiksi tukevat päiväunet iltapäivästä. Täkäläiset kun tykkäävät siirtyä kaduille vasta pitkälti keskiyön jälkeen.

Reykjavikin yöelämä on kuin mestaruuskilpailu outoudesta. Baareissa soitettava musiikki vastaa täysin DJ:n omituista ulkomuotoa oransseista viiksistä ja kukkaprinttipaidasta lähtien. Pääkadulla ei ole näkynyt koskaan päiväsaikaan niin suurta väenpaljoutta kuin lauantaiyön pikkutunteina. Yön kulkijat ovat pukeutuneet parhaimpiinsa: naisten mekon keskipituus on vähemmän kuin koron korkeus. Miehillä pikkutakki on vähintä, parhaimmillaan päälle on puettu kanarian keltainen puku ja kiiltonahkakengät. Musiikin mukana hytkyessä rytmi kannattaa unohtaa ja seurata vain vartalon luonnollista eläimellistä liikehdintää. Yhdistä kaikki tämä ja totea, että haluat lähteä mieluummin kotiin nukkumaan...

Sunnuntaina ikävät yön muistot unohtuivat ihanaisessa auringonpaisteessa ja jätskipaikassa. Jätkiannoksen sai rakentaa itse: valittavana oli noin 10 erimakuista pehmistä, kymmeniä karkkivaihtoehtoja, tuoreita hedelmiä ja kuumia ja kylmiä kastikkeita. Koko komeus maksettiin painon mukaan. Tästä tulee kyllä vakkarikohde.
   

Iltapäiväkävely jatkui merenrantaa pitkin merimuseolle, jossa nautittiin kevään ensimmäiset terassikahvit auringonpaisteessa. Heti kun kuppi saatiin kumottua, piti kiiruhtaa mereltä nousevan lumikuuron alta kotiin. Kotona tilannetta 10 minuuttia ihmeteltyämme aurinko palasi takaisin taivaalle ja tekisi mieli palata takaisin pihalle. Ihanaa <3 Illalla on vielä luvassa sunnuntai-illallinen ystävien seurassa. Reykjavik-viikonloppu on parhautta!

Nammia nammia

Tänään meillä oli kevät :)

Kun aletaan puhua islantilaisten todellisista ruokailutottumuksista (perinneruuat lukuunottamatta), olemme tulleet täysin oikeaan maahan! Täkäläiset nimittäin tykkäävät herkutella. Olemme jo aiemmin kirjoittaneet pylsasta, eli hodareista ja ne on kyllä aivan ehdotonta herkkua ja sopivat päivän jokaisen hetkeen, aamiaiseksi, välipalaksi, lounaaksi iltapalaksi...Tässä muutama muu suosikki:

Lauantain karkkipäivä

Lauantaisin kaikissa ruokakaupoissa irtokarkit, nammi,  myydään -50% alennuksella! Huimaa! Tänään 300g karkkipussi maksoi 2,4 euroa, ei paha.

Jäätelö

Nammii... ja mies maksaa!

Jäätelökioskeja on tuhkatiheään ja ne ovat ahkeralla käytöllä. Tiskiltä myydään pehmisjäätelöä, jonka saa kuppiin tai vohveliin. Jätskin saa tuunattua mielihaluista riippuen kuumalla tai kylmällä kastikkeella ja erilaisilla strösseleillä ja karkkimuruilla. Parhaista paikoista saa jopa hedelmiä tai  mansikoita jätskin kylkeen. Paikalliset ovat näihin jätskeihin ihan hulluna.

Skonsur ja kleinur

Skonsur on vähän niinkuin makea pannukakku, joka useimmiten täytetään suolaisilla leivänpäällisillä voileiväksi. Makean ja suolaisen yhdistelmä on aivan mahtava ja yliopistolta näitä leipiä saa naurettavan halpaan hintaan! Kleina taasen on kuin suomalaisesta munkkitaikinasta pyöräytetty solmu, mutta ilman äkkimakeaa sokeripäällystä.

Ja koska kaikkialta saa niin kohtuuhintaisia herkkuja, ei itse kannata leivontapuuhiin ryhtyä. Leivontatarpeita on kaupoissa myynnissä vähänlaiseen ja niidenkin laatu poikkeaa normaalista. Kaikki mitä on yritetty leipoa täällä, on mennyt jotenkin mytinäksi kohotusaineiden ja mausteiden oudon koostumuksen takia. Siispä jatkamme edelleenkin vain kahvilapalveluiden suurkuluttamista!

Reykjavik from up above!

Yölliset järistykset

Alkuviikko on mennyt tiukasti nenä kiinni koulukirjoissa ja hieman edellistä reissua muistellessa. Vieläkin hymyilyttää kun miettii mitä kaikkea tulikaan taas koettua muutaman päivän aikana. (kts. hyttynen pakkasessa). Islanti on kuitenkin siitä hieno maa, että seikkailut ja erilaisten asioiden kokeminen eivät aina välttämättä rajoitu urbaanin Reykjavikin ulkopuolelle. Viime yönä koimme molemmat elämämme ensimmäiset maanjäristykset. Useamman järistyksen sarjasta me tunsimme kaksi voimakkainta. Ensimmäinen sattui juuri puolenyön jälkeen ja oli voimakkuudeltaan 3,7 richterin asteikolla. Toinen järistys oli hieman ensimmäistä voimakkaampi, 4,2 richterin asteikolla ja se tärisytti taloamme yhden aikaan yöllä.

Warning - Science Content:
Islannissa järistyksiä tulee ja menee lähes päivittäin erittäin aktiivisen vulkaanisen toiminnan takia. Isot järistykset ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia. Ne keskittyvät enemmän alueille missä mannerlaatat törmäävät toisiinsa jolloin niiden välille syntyy suuria jännityksiä mitkä purkautuvat massiivisina maanjäristyksinä. Tälläisiä alueita ovat mm. San Andreaksen siirros Yhdsyvaltojen länsirannikolla ja Japanin ympäristö Tyynellä valtamerellä. Islannissa Euraasian laatta ja Pohjois-Amerikan laatta kuitenkin erkanevat toisistaan jolloin vastaavia jännityksiä ei pääse syntymään.

Järistykset toimivat täällä hyvinä indikaattoreina ennakoitaessa tulivuorien aktiivisuutta. Kun aktiivisuus lisääntyy (purkaus lähenee) maa tärisee kasvavalla intensiteetillä. Islannin etelärannikolla sijaitseva Katla-tulivuori on tällä hetkellä jatkuvan tarkkailun kohteena. Se sijaitsee paljon kohua ja murhetta vuonna 2010 herättäneen Eyjafjalla-tulivuoren vieressä ja on Eyjafjallan isompi veli. Sen tiedetään purkautuvan 40-80 vuoden välein ja kun edellinen purkaus tapahtui 1918 on seuraava aivan nurkan takana. Meidänkin kokemien eilisten järistysten jälkeen maa on jatkanut tärinöintiään Katlan alla, ei mitenkään massiivisesti, mutta hitusen kuitenkin. Enteileekö tämä Katlan purkausta, nobody knows. Mutta meidät hän tekisi kuitenkin kovin onnelliseksi jos hän ymmärtäisi purkautua seuraavien kahden kuukauden aikana. Olisihan se nyt hienoa päästä paikanpäältä todistamaan jotain niin massiivista luonnon jännitysnäytelmää...

Ja ai niin. Emppu kävi eilen nukkumaan ennen minua ja heti tärisi maa. Tämä olkoon merkkinä, että meidän ei ole tarkoitettu olevan erossa, edes nukkumaan mentäessä. :)