Pääkaupunkielämää

Viimeiset kaksi päivää on vietetty pääkaupungeissa: valaspääkaupunki Húsavíkissa ja pohjoisen pääkaupungissa Akureyrissa. Húsavík nousi ehdottomasti reissumme suosikkikaupunkien kärkeen, liekö sitten syynä ollut vain ensimmäinen auringonpaiste moneen päivään. Kylän satama oli viehättävä puisine taloineen ja tunnelmallisine veneineen: jotain mihin emme vielä aiemmissa kalastajakylissä olleet törmänneet. Paikka on kuuluisa valasrikkaista vesistään ja kaupungissa toimii parikin eri valaankatseluretkiin suuntautunutta yritystä. Tutustuimme todella informatiiviseen valasmuseoon ja suuntasimme iltapäiväksi ihmettelemään merta kaupungin ulkopuolella töröttävälle majakalle toivoen edes pientä pilkahdusta valaasta. Parin tunnin odotuksemme palkitsi delfiiniparvi, joka uskaltautui lahden suulle! Eikä edes tarvinnut maksaa 40 €/naama!

Tämän aamun aloitimme hämmästelemällä täydellisesti hevosenkengän muotoista hautavajoamaa, Ásbyrgiä. Saagat kertovat, että jumala Ódin on laskeutunut 8 jalkaisella lentävällä hevosellaan tänne pohjoiseen ja hevonen on jättänyt täten jälkensä kiviseen maahan. Olipa tarina mikä hyvänsä, laaksolla oli kokoa ja mittaa.

Akureyrissa palasimme takaisin sivistyksen pariin shoppailemalla ja käymällä taas kerran ihanassa Bláa kannan kahvilassa. Koska Akureyri ei kuitenkaan mikään suunnaton metropoli ole, tekeminen loppui aika nopeaan ja katsoimme parhaaksi viettää loppuillan elokuvissa. Tim Burtonin ohjaama ja Johnny Deppin tähdittämä Dark Shadows oli todella viihdyttävä fantasiapätkä reissumme lomaan. Illallisen tarjosi vielä piskuinen, keltainen Curry Hut, joten ei tarvinnut edes itse kokata! Kyllä sivistys on ihmeellistä! Aamulla koitetaankin sitten hankkia majoitus jostain edempää pohjoisesta, täydentää jälleen ruokavarannot ja jatkaa matkaa autiommille seuduille. Tavoitteenamme on tavoittaa Länsivuonojen pääkaupunki Isafjördur lauantaihin mennessä, jotta voimme liittyä islantilaiseen euroviisuhuumaan oikein kunnolla!

Viikon päästä tähän aikaan lasketaan varmaan päämme tyynyyn Lauttasaaressa, niin kaukaiselta kuin se nyt tuntuukin!?

Middle of nowhere

Nopeat liikkeet ovat tyylikkäitä sanotaan ja tällä kertaa nopeat liikkeet ainakin toivat meidät sellaisiin paikkoihin päivän aikana joita emme varmasti kukaan osannut odottaa aamulla herätessämme. Aamu valkeni yhtä sateisena kuin edellinen ilta oli päättynyt eikä nopea sääennusteen katsominenkaan tuonut hirveästi lohtua: idässä sataa ja lännessä paistaa. Siksi päätimmekin jättää kauniit itävuonot taaksemme ja suunnata kulkumme päivän etuajassa kohti pohjoista.

Ajomatkan aloitimme nopealla käynnillä Seydisfjordurin naapurikylässä Borgarfjordyr Eystrissä, mutta kun kylä sijaitsi vuonon toisella puolella kertyi ajomatkaa suunnilleen 70km. Kylä ei hirveästi actionia tarjoillut sateisena tiistaipäivänä, mutta kylänpahasen ulkopuolella olevalta lintujenkatselukalliolta kävimme bonggaamassa lunneja. Tällä kertaa pääsimme paljon lähemmäksi noita kauniita ja todella suloisen näköisiä punanokkia kuin mitä Vestmannasaarilla.

Borgarfjordur Eystristä, mikä myös Bakkagerdinä tunnetaan, suuntasimme lounaalle Egilsstadiriin missä lounaan lomassa selasimme muutamia matkaesitteitä ja sieltä bongasimme mielenkiintoisen näköisen majatalon matkan varrelta. Varauksen jo tehtyämme huomasimme, että tila on Islannin vanhin ja korkeimmalla sijaitseva maatila jonka juuret yltävät Islannin asuttamisen aikakaudelle. Hieman tässä itse kutakin jännittää miten uni tulee illalla silmään, sillä tilalla sanotaan kummittelevan. Tilaa 1800-luvun lopussa emännöinyt Margarét näes pettyi omaan aviomieheensä pahemman kerran ja on siitä asti kummitellut kylän tiluksilla. Margarét kuoli synnytykseen ja kuolinvuoteellaan hänen miehensä lupasi hänelle ettei koskaan ota uutta vaimoa hänen kuoltuaan. Mies petti lupauksensa ja siitä asti Margarét on säikytellyt maatilan vieraita. Margarétin kuulemma tunnistaa siitä, että hän kutoo ruskeaa sukkaa?!

   

Maatila sijaitsee kirjaimellisesti keskellä ei mitään. Mutkaista hiekkatietä ajettiin 30 km ennenkuin tilan pellot alkoivat siintää tuulilasissa. Tilaa ympäröivät pelkät vuoret joista jylhäisimpiä ovat erittäin voimakkaista purkauksista tunnettu, vieläkin aktiivinen tulivuori Askja sekä hieman Askjaa korkeampi Herðubreið. Olemme siis Islannin Highlandseilla. Tätä lähemmäs sisämaata emme tuskin matkamme aikana pääse, siellä olosuhteet ovat vielä sellaiset ettei turisteilla ole sinne mitään asiaa, valitettavasti. Nähtävää siellä olisi vaikka kuinka. 

Sateinen itä

Matka on saatu hyvin aluille ja satunnaisesti nettikin löytyy käyttöön!

Ensimmäinen pysäkki oli Vestmannasaarilla, missä kiipesimme vuoden 1973 tulivuorenpurkauksen kraaterin tuuliselle huipulle ja hämmästelimme puoliksi laavan alle hautautunutta kaupunkia. Illalla bongasimme rantajyrkänteillä lunneja ja yövyimme simppelissä hostellissa kevyen reppuvarustuksemme voimin. Auto jätettiin rannalle ruikuttamaan, sillä itse Heimaey on läpimitaltaan vain 4 km ja näin ollen helposti jalkaisin tutkittavissa. Näistä saarista kuvat kertovat varmasti enemmän kuin sanat. Ainakin maisemat ja saaren historia tekivät meidät aivan sanattomiksi. Puolen tunnin lauttamatka saarille oli mukavan kivuton rajujen pahoinvointikertomusten sijaan.

Lunneja!

 Seuraavaksi kahdeksi yöksi löysimme miellyttävän maatilamajoituksen Stóra-Mörkistä. Valitettavasti emme vain nähneet maatalon emäntää kertaakaan saapumisemme jälkeen, joten yöpymisen maksaminen hoidettiin pöydälle jätetyllä setelinipulla, mikä tietysti hieman arvelutti. Stóra-Mörkistä käsin valloitimme kahden jäätikön, Eyjafjallajökullin ja Mýrdalsjökullin, välisen vaellusreitin, Fimmvörduhalsin. Samassa majatalossa yöpyneet Tsekit olivat juuri taittaneet saman polun kahdessa päivässä yöpyen huipun mökissä, ja pitivät meitä selvästi täysin pähkähulluina, kun kerroimme yrittävämme samaa reittiä yhdessä päivässä. Poikien vinkistä otimme siis vielä hieman aiottua aikaisemman startin, mikä osoittautui hyvin viisaaksi päätökseksi (tätä tietysti auttoi se että isä soitti syntymäpäiväpuhelun klo 6:00 aamulla!). Sääennuste lupasi melko navakkaa tuulta, ja  pojat kertoivat että huipulla on lunta. Silti laskeskelimme, että kyllä me tähän pystytään. Huonoja olosuhteita olisi vain korkeimmalla 5 km pätkällä. Tämä tietysti osoittautui henkisesti aika pitkäksi 5 km pätkäksi. Skógafossin putouksen takaa alkavan vaellusreitin ensimmäiset 10 km olivat uskomattoman upeita. Jokaisen mutkan takaa paljastui toinen toistaan upeampia vesiputouksia.Vähitellen vesiputoukset alkoivat kuorruttua lumipeitteellä ja n. 800 m korkeudessa alkoi jatkva lumipeite.

Melkein huipulla

Tuuli oli alusta alkaen navakka, mutta huipulla se yltyi todellisiin myrskylukemiin ja teki taivaltamisesta todella hidasta. Pienen ilonpilkahduksen loi horisontissa häämöttävä hätämaja, jonne ponnistelimme viimeisin voimin. Pidimme majassa lyhyen evästauon ja punnitsimme vaihtoehtojamme. Pitkän keskustelun lopputuloksena päätimme vielä jatkaa matkaa, eihän huipulle ollut enää kuin pari kilometriä. Onneksemme polku muuttui suojaisammaksi ja loppu matka sujui melko kivuttomasti. 

Thórsmörk

Huipun tuntumassa astelimme höyryävän kuumalla laavalla, joka oli vuoden 2010 tulivuorenpurka- uksen peruja. Tämän purkauksen jälkimainingeista alkoi Eyjafjallan kuuluisa purkaus. Thórsmörkin puolelle laskeuduttaessa aurinko alkoi porottaa todella lämpimästi, ja viimeiset 10 km taittuivat todella kevyesti. Säätilan lisäksi myös maisemat muuttuivat todella radikaalisti vuorten toiselle puolelle laskeuduttaessa. Illan kruunasi autokyyti, jonka saimme pois Thórsmörkistä: laskettelimme reteästi kymmenisen joen yli tavallisella pick-upilla ja parhaimmillaan vettä oli yli renkaiden mitalta. Olimme lopulta todella tyytyväisiä saavutukseemme: vuorten yli 22 km 10 tunnissa, korkein huippu 1118 m!

1118 m huiputettu!

Aamulla Anjan vanhemmat antoivat meille kyydin takaisin autollemme Skógariin ja virallinen road-trip osuus sai alkaa, kun Anja liittyi joukkoomme! Peräkontti täysin täyteen ahdettuna kiisimme maasturillamme halki hiekkamyrskyisän etelän. Viime yön vietimme Djúpivogurin kylän läheisessä hostellissa Berunesissa. Idän vuoret ja vuonot ovat henkeä salpaavaa ajettavaa! Tänään ajelimme sateisessa säässä Egilsstadiriin täyttämään ruokavarantomme ja saavuimme illaksi Seyðisfjörðurin kalastajakylään. Yöpaikkamme on hostelli, joka on aiemmin majoittanut sillitehtaan työntekijöitä. Näkymät ovat hulppeat, eikä sadekaan juuri haittaa. Sää ei tunnu enää oikein olevan puolellamme, joten saa nähdä mihin suuntaan ajetaan seuraaviksi päiviksi.

Seyðisfjörðurin hostellissa

Hei hei Reykjavík!

Nyt myö mennään! Punainen kiiturimme odottaa kutsuvasti pihatiellä. Kahden viikon matka Islannin ympäri starttaa tunnin sisällä ja lattialla on vain epämääräinen kasa kampetta. Kierrämme saaren vastapäivään, eli lähdemme nyt etelään ja kierrämme sitten idän kautta Länsivuonoille. Ensimmäinen pysäkkimme on tuliperäiset Vestmannasaaret. Sen jälkeen menemme varmaan suurin piirtein sinne minne nenä näyttää! Luotettavat lähteet ovat vakuuttaneet, että Islannissa matkailu ilman vuodevarauksia pitäisi onnistua ongelmitta. Anja liittyy seuraamme viikonloppuna.

Kouluexcursioni osoitti että internet-yhteys ei ole ihan taattu juttu mitä kauemmas itään siirrytään, mutta toivotaan että ainakin islannin numeroista meidät tavoittaa.

31.5. lennetään Suomeen ja 1.6. muutetaan Matinkylään. Kamalan jännittävät viikot siis edessä! 

Suuri Kahvilavertailu

Kai se on jotenkin yhdistettävissä pohjoisen pitkään pimeyteen, että täällä, kuten Suomessakin, kahvia kulutetaan ja paljon. Reykjavikin kahvilakulttuuri on ihanan rikasta ja tarjolla on paljon pieniä ja suurempiakin yksityisiä kahviloita. Ulkomaisia ketjukahviloita ei koko Islannista löydy. Reykjavikissa on ymmärretty myös hyötykäyttää kaikki vuorokauden ajat ja useat kahviloista alkavat illalla palvella oluen ystäviä. Reykjavikin keskustan putiikeissa on kylläkin todella ahkera vaihtuvuus ja remontin alla olevia uusia liiketiloja tulee vastaan joka kerta keskustaan suunnatessa.

Laundromat

Laundromat on melkoinen vakiokohde, koska meillä on sinne alennuskortti ja sijanti on meille erittäin läheinen. Paikan clean brunch on aivan ehdoton kotitekoisine hummuksineen ja pannukakkuineen. Kaupungin isoimmat ja parhaat kahvit saa täältä. Amerikkalaiset pannukakut ja niiden kanssa tarjoiltava siirappi on aivan parhautta. Paikassa on ihastuttava sisustus ja se on aina pullollaan päiväkahvittelevia kotiäitejä, sillä alakerrasta löytyy valtava leikkipaikka lapsille. Kahvin kanssa saa nauttia myös kattavasta lehtivalikoimasta.

Babalu 

Hallgrimskirkjalle nousevalla kadulla on piskuinen Babalu. Babalusta saa ESN kortilla alennusta, joten sekin on yksi vakkarikahviloista. Paikka on todella pieni ja sisustus hirmu kotoisan sekalainen. Tarjolla on keittoa, kahvia ja herkkuja ja kaikki ovat todella edullisia. Sampon suosikki on ehdottomasti New York Cheesecake, joka tarjoillaan kermavaahdon kera. Tarjonta riippuu aina vähän päivästä ainakin keksien ja muffinsien suhteen. Tarjolla on myös pelejä ja kirjoja kahvihetkeä riemastuttamaan.

C is for Cookie 

Pari korttelia kirkkokadulta syrjään sijaitsee ihastuttava C is for Cookie. Hintatasoltaan C is for Cookie on vähäsen edellämainittuja kalliimpi. Tila on ihanasti sisustettu kiemuratapeteilla ja aurinko paistaa kivasti sisään valtavista ikkunoista. Seinällä on myös hauskoja kuvia IKEA-hiirten seikkailuista Egyptissä, Berliinissä ja eri puolilla jenkkejä vähän samaan tyyliin kuin Ameliéssa. Seinältä voi bongata myös Muumimamman! Nimi on hieman harhaanjohtava, sillä keksit olivat valikoimassa ehdottomasti vähemmistöä, kakkujen ollessa enemmänkin vallalla. Tarjolla on korkea kirjahyllyllinen kirjoja ja ylimällä hyllyllä oli lajiteltuna "Books for tall people".

Stofan

Aivan kotinurkilta löytyy ihanasti 60-luvun tyyliin sisustettu Stofan, joka kuuluu kategoriaan kahvila/juottola. Kahvi on hyvää, mutta kahvin lisäksi muu tarjonta sijoittuu lähinnä holillisemmalle sektorille. Olut- ja viinitarjonta on kattava ja häppäri alkaa joka päivä neljältä.

Te og Kaffi

Kaksi islantilaista kahvilaketjua ovat Te og Kaffi ja Kaffitar. Te og Kaffi löytyy useimmiten kirjakauppojen yhteydestä ja kahvitarjonta on laaja. Kokeilin huvikseni chai-lattea ja olin kovin pettynyt siihen, että se valmistettiin jostain makusiirapista.

Kaffitar

Kaffitarin kahvi on hyvää! Kaffitar löytyy suurista ostoskeskuksista ja Laugavegurilta. Makea tarjonnat voi jättää sikseen ja nauttia vaan hyvästä kahvista ja ilmaisesta refillistä. Kaffitarin kahvia myydään kaupoissa ja hinta on melko maukas. Mutta niin on kyllä kahvikin, ei sen puoleen.

Tiu dropar

Laugavegurilla kellaritasosta löytyy sokkeloinen Tiu Dropar. Paikka on ensisilmäystä suurempi, muttei siltikään valtava. Kahvi on hyvää, ja kahvinsa joukkoon saa itse ripotella vaikka suklaamuruja. Lasinen kahviastiasto on aivan ihastuttava. Iltaisin kahvila vaihtuu fiiniksi viiniravintolaksi ja hyllyjä koristavat kahvipannut vaihdetaan viinipulloihin.

Hemmi og Valdi

Myöskin Laugavegurilta löytyvä Hemmi og Valdi on 60-lukulaisen sisustuksensa kanssa todella kotoisa. Kahvin ja oluen lisäksi tarjolla on jotain täytetyn leivän tyyppistä. Täällä Jukka piti molemmat islantilaiset livekeikkansa! Kahviastiasto on samaa sarjaa kuin Tiu droparissa. Ja oluthana on mielettömän hieno: vanha, vihreä ja posliininen!

Cafe Paris

Paikalliskontaktimme osasi kertoa, että Cafe Paris on Reykjavikin ensimmäinen kahvila, joka on aina toiminut samalla paikalla Austurstraetilla. Paikka on kahvilaksi ehkä vähän hintava, mutta selvästi paikallisväestön suosiossa. Paikan brunssi on aivan valtava ja valtavan hyvä.

 

Mokka

Hallgrimskirkjalle nousevan kadun varresta löytyy piskuinen Mokka, jonka 60-luvun ruskeilla seinillä on aina vaihtuva taidenäyttely. Mokasta saa mahtavia belgialaisia vohveleita kermalla ja mansikkahillolla. Kalusteet tosin ovat hieman tavallista pienemmille ihmisille tarkoitettu. Ehkä siksi että ne on suoraan sieltä 60-luvulta.

Miksi Reykjavík on niin ihana?

4.5. klo 03:00

Kevät toi mukanaan äärimmäisen aurinkoiset päivät. Äärimäisyys johtuu lähinnä siitä, että aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta aamu viidestä ilta yhteentoista. Vähitellen pensaat ja nurmet vihertävät ja puutkin taitavat tulla kohta perästä. Revontulia ei enää hirveästi taivastella, kun taivas ei taitu tumman puolelle enää missään vaiheessa yötä.

Katselin tänään Reykjavíkilaisia puita. Ne kaikki muistuttavat ylisuureksi kasvaneita bonsai-puita. Lyhyt kasvukausi tekee puista käppyräisiä, ohutrunkoisia ja suhteellisen pieniä. Siis aivan erilaisia ja paljon monipuolisempia kuin suomalaiset puut. Yksikään puu ei muodollaan muistuta toista. Yhdistettynä ylisuuret bonsai-puut herttaisiin nukkekotitaloihin voi helposti kuvitella tupsahtaneensa keskelle pienoismallia. Reykjavík on täynnä niin kauniita taloja.

Huomaa auringonottajat kansituoleilla, ulkoilma +7

Olemme kovaa vauhtia kehittäneet jo kesää varten rusketusraidat! Eikä (todellakaan) puhuta mistään t-paitarajoista vaan oikeista bikinirajoista! Viettämällä tunnin aina silloin tällöin uimalassa kehittää itselleen ihan huomaamatta rusketuksen. Lämpimässä vedessä auringonotto on todella miellyttävää ja kun kuumassa altaassa on tarpeeksi kauan kehittänyt lämpöä, ei aurinkotuoleilla auringonottokaan ole niin mahdotonta kuin miltä se saattaisi 7 asteen lämpötilassa ja tuulessa kuulostaa. Ulkolämpötilat eivät kyllä kuitenkaan vielä salli pitkähihaisista luopumista. Atlantti pitää huolen, ettei elohopea pääse kipuamaan 10 asteen yläpuolelle.

Kahvia tulee varmasti ikävä. Viimeisimmässä Grapevinessa luki, että pelkästään Reykjavíkin ydinkeskustan alueella on 17 kahvilaa, eikä tähän vielä sisälly baarit, ravintolat ja muut juottolat. Tulee olemaan kivulias säästökuuri tiedossa kun päästään takaisin Suomeen. Ahdas pikkiriikkinen keittiö ei ole enää hyvä tekosyy lähteä ulos syömään ja suomalaiset kahvilahinnat estävät tämänkin harrastuksen jatkamisen tehokkaasti. Puolivuotinen loma saa tulla päätökseensä!

Syy erityiseen Reykjavík fiilistelyyn on se, että tämä oli minun viimeinen Rekjavík viikonloppuni. Ensi perjantaina olen jo pakattuna bussiin hämmästelemään jäätiköiden ihmeitä 5 päiväksi etelä-Islannissa. Kauheasti piti tehdä ostoksia ja tutkia museoita ja gallerioita, mutta niin vain loppui aika kesken. Levykauppaan pitää vielä ennättää, sillä islantilainen musiikki on ehkä parasta matkatuliaista täältä! Olimme torstaina kuuntelemassa Faktorýssa ihanaista Tilburya ja heiltä ilmestyy ensimmäinen levy huomenna. Muuten on ehkä vähän vaikea miettiä tuliaisia..toivottavasti me käydään parhaasta mahdollisesta tuliaisesta kotiväelle!

Islantilainen Wappu

Tulivuoret on selätetty ja on aika uusien haasteiden. Tenttiinlukuun ilmestyi rentouttava Paulan ja Penan kokoinen aukko parahultaisesti vapun ajalle. Aloitimme vierailuviikonlopun jo vakiintuneella "vanhempien pakettimatkallamme", johon kuuluu nouto lentokentältä ja rentouttava kylpyhetki Blue Lagoonissa. Paikka kuhisi väkeä, lähes kaikki lokerot olivat varattuna ja iho jäi jälleen kylpemisen jäljiltä kumman nahkeaksi. Olimme varanneet illaksi pöydän Sjávargrilliðistä, jonka olimme hyväksi havainneet jo tammikuussa,  ja simpukat, hummerit 

 ja muut mereneläjät olivat jälleen takuuvarmasti herkullisia.

    

Sunnuntain sääennuste vaikutti vierailuajan parhaalta, joten suuntasimme heti aamusta Hveragerðiin kuumalle joelle. Johtuiko sitten viimeaikaisista sateista vai aikaisesta aamusta, mutta pöhinäpadat kuhisivat ihan uudella liekillä tällä kertaa. Sama kohde tuntuu siis näyttäytyvän joka kerta hieman eri valossa ja uutta nähtävää tuntuu riittävän kerrasta toiseen. Evästauon päätteeksi vanhuksetkin saatiin ylipuhuttua kuuman joen kuohuja koettamaan. Ehdottomasti hauskinta on kuitenkin loikoilla kuuman ja kylmän joen yhtymäkohdassa, missä ei voi mitenkään hallita kylpynsä lämpötilaa, joka on välillä huiman kylmä ja välillä todella kuuma. Aikaisen startin ansiosta oltiin Reykjavikissa takaisin jo hyvissäajoin, joten kävimme vielä hämmästelemässä merimuseolla museoaluksia ennen Geysirin merieläväpainotteista illallista. Illan päätteeksi teimme vielä lyhyen jälkiruokakävelyn keskustaan italialaiseen jäätelöbaariin.

Maanantai-aamuna koitti sitten huippusuositun "Islanti aktiiviviikonlopun" vakio-osuus: Golden circle. Sää Þingvallavatnilla oli kirkkaampi kuin kertaakaan aiemmin ja turkoosin järven yli avautuivat kauniit maisemat. Me keskityimme Sampon kanssa tutkimaan tarkemmin hautavajoaman halkeamia, kun vanhempi kaarti kiersi kulttuuripitoisemman osuuden vanhojen parlamenttipaikkojen läpi. Strokkur ei jaksanut enää juuri ihmetyttää, mutta tällä kertaa mystisen sinisestä Blesi lähteestä sai jopa ihan ymmärrettävän valokuvan! Ymmärtäisipä vain, miksi toisaalla vesi on täysin tumman sinistä ja toisaalla ihan turkoosia.. Gullfossin putouksen ihmettelyn jälkeen nautimme lammaskeittolounaan putouksen kahvilassa. Tätä lounasta voi kyllä lämpimästi suositella, vaikka turistirysä onkin, sillä keitto oli todella maistuvaa. Lisäksi Gullfossilta saa kunnollista Kaffitarin kahvia toisin kuin muilta Golden Circlen pysäkeiltä.

   

Reykjavikia kohti lähdettiin ensimmäistä kertaa 35-tietä pitkin ja matkalle sattui ihmeteltäväksi vielä kraaterijärvi Kerið. Opastetekstejä lukemalla kävi kuitenkin ihmi, ettei tämä kraateri ilmeisesti ollut syntynyt isosta pössähdyksestä vaan tylsästi magmasäiliön romahduksesta. Jännittävästä kraaterista huolimatta tie nro 30 on ollut ehkä eloisampi reitti lampaisten peltojen poikki takaisin kaupunkiin eikä matkakaan taida olla paljoa pidempi. Golden circle kierrettiin tarkoituksella nopeasti, jotta aikaa jäisi pääkaupungissa shoppailuun. Paulalla oli onneksi selvät sävelet, minkälaisia villapaitoja oltiin hakemassa, joten ostosrupeama sujui vallan nopeasti. Reykjavikissa on muuten paljon villapaitoja kauppaavia turistipuoteja! Mehän emme olleet aiemmin edes uskaltaneet näihin jalallamme astua, mutta kivoja puotejahan ne olivat ja paidatkin olivat veronpalautuksen ansiosta yllättävän huokeat! Nyt kelpaa ensi kesänä P&P:n veneillä, kun on yhteensointuvaa islantilaista lammasta yllä. Illallinen syötiin Jukan suosittelemassa Snaps ravintolassa, joka on mukavasti Skólavörðustígurilta hieman sivussa. Tämä näkyi heti siinä, että me olimme ravintolan ainoat ulkkariasiakkaat ja ympärillä sorisi mukavasti vain islanti. Päivän menu oli erityisen maittava jättisimpukka alkukeitolla ja viinirypälekastikkeisella kalalla. Jännittävää, mutta herkullista! Muutaman viime viikkoisen ravintolakokemuksen perusteella voi sanoa, että Reykjavikissa saa usein jälkkäriksi Creme Bruleetä. Onneksi se ei ainakaan minua haittaa. Vappuaaton kunniaksi pyysimme vielä Sampon kanssaVidimelurin väkeä jäätelölle kanssamme illan päätteeksi.

Vieraiden toiveista kalansyönti oli ainakin jo toteutettu, mutta vielä piti suunnata merelle katselemaan aaltoja. Otimme siis suunnaksi etelän vesiputoukset ja basalttipylväät. Reykjavikista lähtiessä saimme osaksemme vielä joitakin sadepisaroita, mutta Eyjafjallajökullille saavuttaessa taivas oli kirkkaan sininen ja jäätikkö vierellämme kirkkaan valkoinen! Piti oikein pysähtyä todistamaan tätä tilannetta, jossa jäätikkö ei ollut sankan pilviverhon peittämä. Auringonpaiste loi myös kauniita sateenkaaria Skogafossin putouksella, jolla pidimme ensimmäisen pitkän pysähdyksen. Siitä jatkoimme Sólheimajökullille, ja havaitsimme että olimme tammikuussa ihmetelleet jäätikön reunaa vielä aika kaukaa. Jäätiköllä oli kiivas sulaminen käynnissä, joten tyydyimme hämmästelemään jäistä ihmettä vain alhaalta käsin. Auringon paistatellessa ajelimme Víkin etsimään lounasta. Tyytyminen oli samaiseen grilliin jossa olimme tammikuussakin aterioineet, sillä Víkin ainokaisen hotellin ravintolan kokki "ei ollut vielä valmis".

Valitettavasti tilauksestamme huolimatta meri Víkissä oli harvinaisen rauhallinen, eivätkä aallot nousseet juuri tavallista helsinkiläistä aaltoa korkeammiksi. Reynisfjaran basalttikivien luona meri sentään tyrskähteli vähän aktiivisemmin ja ihmeteltävää riitti. Vuorovesivaihtelun ollessa vähän pienemmällä skaalalla pääsimme turvallsiesti ihmettelemään basalttikiviseinämän takapuolta. Sieltä löytyi aivan uskomattomia kivimuodostelmia, oi juku! Lukuisat pysäkit alkoivat kuitenkin jo painaa matkalaisia, joten käänsimme auton kokan kohti Reykjavíkia. Matkalla pysähdyttiin vielä Seljalandsfossilla ja Pena kokeili kosteaa reittiä vesiputouksen ympäri.

     

Vappupäivän kruunasi kevyt 13 ruokalajin illallinen Grillmarkaðurinnissa. Illallinen aloitettiin reteästi maistuvalla lahtivalaalla ja lopetettiin kanan, possun, naudan ja lohen kautta jälkiruokaveneeseen. Että klara vappen vaan teillekin, nih! Illallisen jälkeen me jätimme nuoren parin aistimaan Reykjavíkin tunnelmaa ja kiiruhdimme seuraamaan Jukan jäähyväiskeikkaa Hemmi og Valdiin. Kerkesimme parahultaisesti kuulemaan keikan jälkipuoliskon ja ihanhan siinä meinasi herkistyä, kun tajusi, että Jukka tosiaan lähtee jo lauantaina! Toivon mukaan me kuitenkin vielä tavataan, kun melkein samaan kaupunkiinkin palataan.

Tekstistä tuli näköjään melko pitkä, mikä ei tietenkään voi mitenkään johtua siitä että parhaillaan pitäisi lukea geotermisiä tai jäätikköteknisiä asioita...Ohjelmantäyteisestä viikonlopusta huolimatta Sampon tämänpäiväinen tentti meni varsin mukavasti. Eiköhän täältä vielä saada  kaikki opintopisteet plakkariin!